Sirkku

Sirkku

See also: sirkku

Finnish

Etymology

Variant of Sirkka, compare sirkku. Recorded since the end of the 19th century.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈsirkːu]
• Hyphenation: Sirk‧ku

Proper noun

Sirkku

1. A female given name.
   • 1973 Anu Kaipainen, On neidolla punapaula, WSOY, →ISBN, page 109:

     ―Älä päkätä siinä, tyttö sanoi, se Sirkku. Se oli todella hänen nimensä, vaikka sopi varsin huonosti hänelle, mutta eiväthän vanhemmat olleet nimeä antaessaan tienneet miten jyry lapsesta tulisi. Sirkku oli tarkka ja vakava tyttö, melkein uskovaisen näköinen.

   • 1983 Eva Illoinen, Ovi pimeään, Tammi, →ISBN, page 155:

     Sirkku oli kovin väärä nimi. Mikä vahinko, etteivät ihmiset voineet etukäteen tietää miltä heidän lapsensa tulevat näyttämään ja sitten antoivat niille ihan vääriä nimiä. Maria sen olisi pitänyt, Maria tämä oli, kapeat kasvot ja tumma tukka, ei mikään Sirkku voinut näyttää tuollaiselta.

Declension

Inflection of Sirkku (Kotus type 1/valo, k- gradation)
nominative		Sirkku	Sirkut
genitive		Sirkun	Sirkkujen
partitive		Sirkkua	Sirkkuja
illative		Sirkkuun	Sirkkuihin
		singular	plural
nominative		Sirkku	Sirkut
accusative	nom.	Sirkku	Sirkut
	gen.	Sirkun
genitive		Sirkun	Sirkkujen
partitive		Sirkkua	Sirkkuja
inessive		Sirkussa	Sirkuissa
elative		Sirkusta	Sirkuista
illative		Sirkkuun	Sirkkuihin
adessive		Sirkulla	Sirkuilla
ablative		Sirkulta	Sirkuilta
allative		Sirkulle	Sirkuille
essive		Sirkkuna	Sirkkuina
translative		Sirkuksi	Sirkuiksi
instructive		—	Sirkuin
abessive		Sirkutta	Sirkuitta
comitative		—	Sirkkuineen

Anagrams

• kruksi