arveluttaa
Finnish
(index ar)
Etymology
A causative verb, derived from the verb arvella.
Pronunciation
- Hyphenation: ar‧ve‧lut‧taa
- IPA(key): /ˈɑrvelutːɑː(ʔ)/
Verb
arveluttaa
- (transitive) (+ partitive) To look dubious/questionable/suspicious/shady to.
- (transitive) (+ partitive) To look unreliable/untrustworthy/undependable.
Conjugation
| Inflection of arveluttaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvelutan | en arveluta | 1st sing. | olen arveluttanut | en ole arveluttanut | |
| 2nd sing. | arvelutat | et arveluta | 2nd sing. | olet arveluttanut | et ole arveluttanut | |
| 3rd sing. | arveluttaa | ei arveluta | 3rd sing. | on arveluttanut | ei ole arveluttanut | |
| 1st plur. | arvelutamme | emme arveluta | 1st plur. | olemme arveluttaneet | emme ole arveluttaneet | |
| 2nd plur. | arvelutatte | ette arveluta | 2nd plur. | olette arveluttaneet | ette ole arveluttaneet | |
| 3rd plur. | arveluttavat | eivät arveluta | 3rd plur. | ovat arveluttaneet | eivät ole arveluttaneet | |
| passive | arvelutetaan | ei arveluteta | passive | on arvelutettu | ei ole arvelutettu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arvelutin | en arveluttanut | 1st sing. | olin arveluttanut | en ollut arveluttanut | |
| 2nd sing. | arvelutit | et arveluttanut | 2nd sing. | olit arveluttanut | et ollut arveluttanut | |
| 3rd sing. | arvelutti | ei arveluttanut | 3rd sing. | oli arveluttanut | ei ollut arveluttanut | |
| 1st plur. | arvelutimme | emme arveluttaneet | 1st plur. | olimme arveluttaneet | emme olleet arveluttaneet | |
| 2nd plur. | arvelutitte | ette arveluttaneet | 2nd plur. | olitte arveluttaneet | ette olleet arveluttaneet | |
| 3rd plur. | arveluttivat | eivät arveluttaneet | 3rd plur. | olivat arveluttaneet | eivät olleet arveluttaneet | |
| passive | arvelutettiin | ei arvelutettu | passive | oli arvelutettu | ei ollut arvelutettu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arveluttaisin | en arveluttaisi | 1st sing. | olisin arveluttanut | en olisi arveluttanut | |
| 2nd sing. | arveluttaisit | et arveluttaisi | 2nd sing. | olisit arveluttanut | et olisi arveluttanut | |
| 3rd sing. | arveluttaisi | ei arveluttaisi | 3rd sing. | olisi arveluttanut | ei olisi arveluttanut | |
| 1st plur. | arveluttaisimme | emme arveluttaisi | 1st plur. | olisimme arveluttaneet | emme olisi arveluttaneet | |
| 2nd plur. | arveluttaisitte | ette arveluttaisi | 2nd plur. | olisitte arveluttaneet | ette olisi arveluttaneet | |
| 3rd plur. | arveluttaisivat | eivät arveluttaisi | 3rd plur. | olisivat arveluttaneet | eivät olisi arveluttaneet | |
| passive | arvelutettaisiin | ei arvelutettaisi | passive | olisi arvelutettu | ei olisi arvelutettu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | arveluta | älä arveluta | 2nd sing. | ole arveluttanut | älä ole arveluttanut | |
| 3rd sing. | arveluttakoon | älköön arveluttako | 3rd sing. | olkoon arveluttanut | älköön olko arveluttanut | |
| 1st plur. | arveluttakaamme | älkäämme arveluttako | 1st plur. | olkaamme arveluttaneet | älkäämme olko arveluttaneet | |
| 2nd plur. | arveluttakaa | älkää arveluttako | 2nd plur. | olkaa arveluttaneet | älkää olko arveluttaneet | |
| 3rd plur. | arveluttakoot | älkööt arveluttako | 3rd plur. | olkoot arveluttaneet | älkööt olko arveluttaneet | |
| passive | arvelutettakoon | älköön arvelutettako | passive | olkoon arvelutettu | älköön olko arvelutettu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | arveluttanen | en arveluttane | 1st sing. | lienen arveluttanut | en liene arveluttanut | |
| 2nd sing. | arveluttanet | et arveluttane | 2nd sing. | lienet arveluttanut | et liene arveluttanut | |
| 3rd sing. | arveluttanee | ei arveluttane | 3rd sing. | lienee arveluttanut | ei liene arveluttanut | |
| 1st plur. | arveluttanemme | emme arveluttane | 1st plur. | lienemme arveluttaneet | emme liene arveluttaneet | |
| 2nd plur. | arveluttanette | ette arveluttane | 2nd plur. | lienette arveluttaneet | ette liene arveluttaneet | |
| 3rd plur. | arveluttanevat | eivät arveluttane | 3rd plur. | lienevät arveluttaneet | eivät liene arveluttaneet | |
| passive | arvelutettaneen | ei arvelutettane | passive | lienee arvelutettu | ei liene arvelutettu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | arveluttaa | present | arveluttava | arvelutettava | ||
| long 1st2 | arveluttaakseen | past | arveluttanut | arvelutettu | ||
| 2nd | inessive1 | arveluttaessa | arvelutettaessa | agent1, 3 | arveluttama | |
| instructive | arveluttaen | — | negative | arveluttamaton | ||
| 3rd | inessive | arveluttamassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | arveluttamasta | — | ||||
| illative | arveluttamaan | — | ||||
| adessive | arveluttamalla | — | ||||
| abessive | arveluttamatta | — | ||||
| instructive | arveluttaman | arvelutettaman | ||||
| 4th | nominative | arveluttaminen | ||||
| partitive | arveluttamista | |||||
| 5th2 | arveluttamaisillaan | |||||
Synonyms
- (to look dubious/questionable/suspicious/shady/fishy) epäilyttää