rьbakka

Ingrian

Rьbakka.

Borrowed from Russian рыбак (rybak).

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrɨbɑkːɑ/
- (Vanakylä) IPA^(key): /ˈribɑkːɑ/ (phonemic spelling: ribakka)
(Soikkola) IPA^(key): /ˈrɨpɑkːɑ/ (phonemic spelling: rьpakka)
- (Viistina, Metsäkylä, Reppola, Vääräoja) IPA^(key): /ˈripɑkːɑ/ (phonemic spelling: ripakka)
Hyphenation: rь‧bak‧ka

rьbakka (genitive rьbakan, partitive rьbakkaa)

fisherman
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 76:
  Rьbakka mäni merelle.
  The fisherman went to sea.

Declension of rьbakka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	rьbakka	rьbakat
genitive	rьbakan	rьbakkoin
partitive	rьbakkaa	rьbakkoja
illative	rьbakkaa	rьbakkoi
inessive	rьbakas	rьbakois
elative	rьbakast	rьbakoist
allative	rьbakalle	rьbakoille
adessive	rьbakal	rьbakoil
ablative	rьbakalt	rьbakoilt
translative	rьbakaks	rьbakoiks
essive	rьbakkanna rьbakkaan	rьbakkoinna rьbakkoin
exessive¹⁾	rьbakkant	rьbakkoint
¹⁾ obsolete ^) the accusative* corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8
Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 476