perustus

perustus

Finnish

Etymology

From the verb perustaa; perust- +‎ -us.

Pronunciation

• Hyphenation: pe‧rus‧tus
• IPA^(key): [ˈperustus]

Noun

perustus

1. Foundation, groundwork.

   palaa perustuksia myöten = to burn to the ground.

   laskea ~ + allative = to lay the foundation/groundwork for.

Declension

Inflection of perustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		perustus	perustukset
genitive		perustuksen	perustusten perustuksien
partitive		perustusta	perustuksia
illative		perustukseen	perustuksiin
		singular	plural
nominative		perustus	perustukset
accusative	nom.	perustus	perustukset
	gen.	perustuksen
genitive		perustuksen	perustusten perustuksien
partitive		perustusta	perustuksia
inessive		perustuksessa	perustuksissa
elative		perustuksesta	perustuksista
illative		perustukseen	perustuksiin
adessive		perustuksella	perustuksilla
ablative		perustukselta	perustuksilta
allative		perustukselle	perustuksille
essive		perustuksena	perustuksina
translative		perustukseksi	perustuksiksi
instructive		—	perustuksin
abessive		perustuksetta	perustuksitta
comitative		—	perustuksineen

Compounds

• perustuslaki

---

Latin

Etymology

Perfect passive participle of perūrō

Participle

perustus m (feminine perusta, neuter perustum); first/second declension

1. burnt through and through, burnt completely

Declension

First/second declension.

Number	Singular				Plural
Case / Gender	Masculine	Feminine	Neuter		Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	perustus	perusta	perustum		perustī	perustae	perusta
Genitive	perustī	perustae	perustī		perustōrum	perustārum	perustōrum
Dative	perustō		perustō		perustīs
Accusative	perustum	perustam	perustum		perustōs	perustās	perusta
Ablative	perustō	perustā	perustō		perustīs
Vocative	peruste	perusta	perustum		perustī	perustae	perusta

References

• perustus in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press