hulkkua

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic [Term?]. Cognates include dialectal Finnish hulkkua and Estonian hulkuda.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhulkːuɑ/, [ˈhuɫkːo̞]

(Soikkola) IPA^(key): /ˈhulkːuɑ/, [ˈhuɫkːuɑ]

Rhymes: -ulkːuɑ

Hyphenation: hulk‧ku‧a

Verb

hulkkua

(intransitive) to wander
- 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
  Kavvaa hulkuimma metsää mööt etsies laageria.
  For a long time we wandered around the forest searching for the camp.

Conjugation

Conjugation of hulkkua (type 1/ampua, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkun	en hulku	1st singular	oon hulkkunt, oon hulkkunut	en oo hulkkunt, en oo hulkkunut
2nd singular	hulkut	et hulku	2nd singular	oot hulkkunt, oot hulkkunut	et oo hulkkunt, et oo hulkkunut
3rd singular	hulkkuu	ei hulku	3rd singular	ono hulkkunt, ono hulkkunut	ei oo hulkkunt, ei oo hulkkunut
1st plural	hulkumma	emmä hulku	1st plural	oomma hulkkunneet	emmä oo hulkkunneet
2nd plural	hulkutta	että hulku	2nd plural	ootta hulkkunneet	että oo hulkkunneet
3rd plural	hulkkuut¹⁾, hulkkuvat²⁾, hulkutaa	evät hulku	3rd plural	ovat hulkkunneet	evät oo hulkkunneet
impersonal	hulkutaa	ei hulkuta	impersonal	ono hulkuttu	ei oo hulkuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkuin	en hulkkunt, en hulkkunut	1st singular	olin hulkkunt, olin hulkkunut	en olt hulkkunt, en olt hulkkunut
2nd singular	hulkuit	et hulkkunt, et hulkkunut	2nd singular	olit hulkkunt, olit hulkkunut	et olt hulkkunt, et olt hulkkunut
3rd singular	hulkkui	ei hulkkunt, ei hulkkunut	3rd singular	oli hulkkunt, oli hulkkunut	ei olt hulkkunt, ei olt hulkkunut
1st plural	hulkuimma	emmä hulkkunneet	1st plural	olimma hulkkunneet	emmä olleet hulkkunneet
2nd plural	hulkuitta	että hulkkunneet	2nd plural	olitta hulkkunneet	että olleet hulkkunneet
3rd plural	hulkkuit¹⁾, hulkkuivat²⁾, hulkuttii	evät hulkkunneet	3rd plural	olivat hulkkunneet	evät olleet hulkkunneet
impersonal	hulkuttii	ei hulkuttu	impersonal	oli hulkuttu	ei olt hulkuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hulkkuisin	en hulkkuis	1st singular	olisin hulkkunt, olisin hulkkunut	en olis hulkkunt, en olis hulkkunut
2nd singular	hulkkuisit, hulkkuist¹⁾	et hulkkuis	2nd singular	olisit hulkkunt, olisit hulkkunut	et olis hulkkunt, et olis hulkkunut
3rd singular	hulkkuis	ei hulkkuis	3rd singular	olis hulkkunt, olis hulkkunut	ei olis hulkkunt, ei olis hulkkunut
1st plural	hulkkuisimma	emmä hulkkuis	1st plural	olisimma hulkkunneet	emmä olis hulkkunneet
2nd plural	hulkkuisitta	että hulkkuis	2nd plural	olisitta hulkkunneet	että olis hulkkunneet
3rd plural	hulkkuisiit¹⁾, hulkkuisivat²⁾, hulkuttais	evät hulkkuis	3rd plural	olisivat hulkkunneet	evät olis hulkkunneet
impersonal	hulkuttais	ei hulkuttais	impersonal	olis hulkuttu	ei olis hulkuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hulku	elä hulku	2nd singular	oo hulkkunt, oo hulkkunut	elä oo hulkkunt, elä oo hulkkunut
3rd singular	hulkkukoo	elköö hulkkuko	3rd singular	olkoo hulkkunt, olkoo hulkkunut	elköö olko hulkkunt, elköö olko hulkkunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hulkkukaa	elkää hulkkuko	2nd plural	olkaa hulkkunneet	elkää olko hulkkunneet
3rd plural	hulkkukoot	elkööt hulkkuko	3rd plural	olkoot hulkkunneet	elkööt olko hulkkunneet
impersonal	hulkuttakkoo	elköö hulkuttako	impersonal	olkoo hulkuttu	elköö olko hulkuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hulkkunen	en hulkkune
2nd singular	hulkkunet	et hulkkune
3rd singular	hulkkunoo	ei hulkkune
1st plural	hulkkunemma	emmä hulkkune
2nd plural	hulkkunetta	että hulkkune
3rd plural	hulkkunoot	evät hulkkune
impersonal	hulkuttannoo	ei hulkuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hulkkua	present	hulkkuva	hulkuttava
2nd	inessive	hulkkujees	past	hulkkunt, hulkkunut	hulkuttu
2nd	instructive	hulkkuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (hulkkukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative, or -kse* to the potential. ^**) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hulkkumaa
	inessive	hulkkumaas
	elative	hulkkumast
	abessive	hulkkumata
4th	nominative	hulkkumiin
	partitive	hulkkumista, hulkkumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72