šommeltua

šommeltua

Ingrian

Etymology

From šommeltaa (“to muddle”) +‎ -ua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʃomːeltuɑ/, [ˈʃo̞mːəɫˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʃomːeltuɑ/, [ˈʃo̞mːe̞ɫˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: šom‧mel‧tu‧a

Verb

šommeltua

1. (intransitive) to be muddled (get turbid)

Conjugation

Conjugation of šommeltua (type 1/ampua, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	šommellun	en šommellu	1st singular	oon šommeltunt, oon šommeltunut	en oo šommeltunt, en oo šommeltunut
2nd singular	šommellut	et šommellu	2nd singular	oot šommeltunt, oot šommeltunut	et oo šommeltunt, et oo šommeltunut
3rd singular	šommeltuu	ei šommellu	3rd singular	ono šommeltunt, ono šommeltunut	ei oo šommeltunt, ei oo šommeltunut
1st plural	šommellumma	emmä šommellu	1st plural	oomma šommeltunneet	emmä oo šommeltunneet
2nd plural	šommellutta	että šommellu	2nd plural	ootta šommeltunneet	että oo šommeltunneet
3rd plural	šommeltuut1), šommeltuvat2), šommellutaa	evät šommellu	3rd plural	ovat šommeltunneet	evät oo šommeltunneet
impersonal	šommellutaa	ei šommelluta	impersonal	ono šommelluttu	ei oo šommelluttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	šommelluin	en šommeltunt, en šommeltunut	1st singular	olin šommeltunt, olin šommeltunut	en olt šommeltunt, en olt šommeltunut
2nd singular	šommelluit	et šommeltunt, et šommeltunut	2nd singular	olit šommeltunt, olit šommeltunut	et olt šommeltunt, et olt šommeltunut
3rd singular	šommeltui	ei šommeltunt, ei šommeltunut	3rd singular	oli šommeltunt, oli šommeltunut	ei olt šommeltunt, ei olt šommeltunut
1st plural	šommelluimma	emmä šommeltunneet	1st plural	olimma šommeltunneet	emmä olleet šommeltunneet
2nd plural	šommelluitta	että šommeltunneet	2nd plural	olitta šommeltunneet	että olleet šommeltunneet
3rd plural	šommeltuit1), šommeltuivat2), šommelluttii	evät šommeltunneet	3rd plural	olivat šommeltunneet	evät olleet šommeltunneet
impersonal	šommelluttii	ei šommelluttu	impersonal	oli šommelluttu	ei olt šommelluttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	šommeltuisin	en šommeltuis	1st singular	olisin šommeltunt, olisin šommeltunut	en olis šommeltunt, en olis šommeltunut
2nd singular	šommeltuisit, šommeltuist1)	et šommeltuis	2nd singular	olisit šommeltunt, olisit šommeltunut	et olis šommeltunt, et olis šommeltunut
3rd singular	šommeltuis	ei šommeltuis	3rd singular	olis šommeltunt, olis šommeltunut	ei olis šommeltunt, ei olis šommeltunut
1st plural	šommeltuisimma	emmä šommeltuis	1st plural	olisimma šommeltunneet	emmä olis šommeltunneet
2nd plural	šommeltuisitta	että šommeltuis	2nd plural	olisitta šommeltunneet	että olis šommeltunneet
3rd plural	šommeltuisiit1), šommeltuisivat2), šommelluttais	evät šommeltuis	3rd plural	olisivat šommeltunneet	evät olis šommeltunneet
impersonal	šommelluttais	ei šommelluttais	impersonal	olis šommelluttu	ei olis šommelluttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	šommellu	elä šommellu	2nd singular	oo šommeltunt, oo šommeltunut	elä oo šommeltunt, elä oo šommeltunut
3rd singular	šommeltukkoo	elköö šommeltuko	3rd singular	olkoo šommeltunt, olkoo šommeltunut	elköö olko šommeltunt, elköö olko šommeltunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	šommeltukkaa	elkää šommeltuko	2nd plural	olkaa šommeltunneet	elkää olko šommeltunneet
3rd plural	šommeltukkoot	elkööt šommeltuko	3rd plural	olkoot šommeltunneet	elkööt olko šommeltunneet
impersonal	šommelluttakoo	elköö šommelluttako	impersonal	olkoo šommelluttu	elköö olko šommelluttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	šommeltunen	en šommeltune
2nd singular	šommeltunet	et šommeltune
3rd singular	šommeltunnoo	ei šommeltune
1st plural	šommeltunemma	emmä šommeltune
2nd plural	šommeltunetta	että šommeltune
3rd plural	šommeltunnoot	evät šommeltune
impersonal	šommelluttanoo	ei šommelluttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		šommeltua	present	šommeltuva	šommelluttava
2nd	inessive	šommeltues	past	šommeltunt, šommeltunut	šommelluttu
	instructive	šommeltuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (šommeltukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	šommeltummaa
	inessive	šommeltumas
	elative	šommeltumast
	abessive	šommeltumata
4th	nominative	šommeltummiin
	partitive	šommeltumista, šommeltumist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 538