ütenkäänüs
Võro
Etymology
From üten + käänüs.
Noun
ütenkäänüs (genitive ütenkäänüsse or ütenkäänüse, partitive ütenkäänüst)
- (grammar) comitative case
Inflection
Inflection of ütenkäänüs
singular | plural | |
---|---|---|
nominative | ütenkäänüs | ütenkäänüsseq ütenkäänüseq |
accusative | ütenkäänüsse ütenkäänüse | ütenkäänüsseq ütenkäänüseq |
genitive | ütenkäänüsse ütenkäänüse | ütenkäänüsside ütenkäänüste |
partitive | ütenkäänüst | ütenkäänüssit |
illative | ütenkäänüssehe | ütenkäänüssihe ütenkäänüstehe |
inessive | ütenkäänüssen ütenkäänüsen ütenkäänüssehn ütenkäänüsehn | ütenkäänüssin ütenkäänüsten ütenkäänüssihn ütenkäänüstehn |
elative | ütenkäänüssest ütenkäänüsest | ütenkäänüssist ütenkäänüstest |
allative | ütenkäänüssele ütenkäänüsele | ütenkäänüssile ütenkäänüstele |
adessive | ütenkäänüssel ütenkäänüsel | ütenkäänüssil ütenkäänüstel |
ablative | ütenkäänüsselt ütenkäänüselt | ütenkäänüssilt ütenkäänüstelt |
translative | ütenkäänüsses ütenkäänüses | ütenkäänüssis ütenkäänüstes |
terminative | ütenkäänüsseniq ütenkäänüseniq | ütenkäänüssiniq ütenkäänüsteniq |
abessive | ütenkäänüsseldäq ütenkäänüseldäq | ütenkäänüssildäq ütenkäänüsteldäq |
comitative | ütenkäänüssegäq ütenkäänüsegäq | ütenkäänüssidegäq ütenkäänüstegäq |