yhteinen

yhteinen

Finnish

Etymology

yksi (“one”) >

Adjective

yhteinen (comparative yhteisempi, superlative yhteisin)

1. common, shared, joint
2. As modifier in compound terms signifies collaborative, collective, co-, co-ed.

Declension

Inflection of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yhteinen	yhteiset
genitive		yhteisen	yhteisten yhteisien
partitive		yhteistä	yhteisiä
illative		yhteiseen	yhteisiin
		singular	plural
nominative		yhteinen	yhteiset
accusative	nom.	yhteinen	yhteiset
	gen.	yhteisen
genitive		yhteisen	yhteisten yhteisien
partitive		yhteistä	yhteisiä
inessive		yhteisessä	yhteisissä
elative		yhteisestä	yhteisistä
illative		yhteiseen	yhteisiin
adessive		yhteisellä	yhteisillä
ablative		yhteiseltä	yhteisiltä
allative		yhteiselle	yhteisille
essive		yhteisenä	yhteisinä
translative		yhteiseksi	yhteisiksi
instructive		—	yhteisin
abessive		yhteisettä	yhteisittä
comitative		—	yhteisine

Usage notes

• "to share" may be expressed with "olla yhteinen".

  Meillä on yhteinen asunto.

  We share a flat.

Synonyms

• jaettu (shared)

Antonyms

• erillinen (separate)
• yksityinen (of property)

Derived terms

• yhteisö

Compounds

• yhteisesiintyminen
• yhteiskoulu
• yhteiskunta

• yhteislaulu
• yhteismaa
• yhteismajoitus

• yhteisomaisuus
• yhteisomistus
• yhteissauna

• yhteistila
• yhteistyö
• yhteisymmärrys

Related terms

• yhdistää
• yhteisöllinen