avotavu
Finnish
Etymology
avo- + tavu
Noun
avotavu
- (linguistics) A syllable that ends in a vowel, open syllable.
Declension
| Inflection of avotavu (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | avotavu | avotavut | |
| genitive | avotavun | avotavujen | |
| partitive | avotavua | avotavuja | |
| illative | avotavuun | avotavuihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | avotavu | avotavut | |
| accusative | nom. | avotavu | avotavut |
| gen. | avotavun | ||
| genitive | avotavun | avotavujen | |
| partitive | avotavua | avotavuja | |
| inessive | avotavussa | avotavuissa | |
| elative | avotavusta | avotavuista | |
| illative | avotavuun | avotavuihin | |
| adessive | avotavulla | avotavuilla | |
| ablative | avotavulta | avotavuilta | |
| allative | avotavulle | avotavuille | |
| essive | avotavuna | avotavuina | |
| translative | avotavuksi | avotavuiksi | |
| instructive | — | avotavuin | |
| abessive | avotavutta | avotavuitta | |
| comitative | — | avotavuineen | |
Anagrams
- vuotava