avioliitto

avioliitto

Finnish

Etymology

avio- (“marital”) +‎ liitto (“union”)

Noun

avioliitto

1. marriage (union between people, most often a man and a woman, that creates a family tie and carries legal and/or social rights and responsibilities)

   Isovanhempieni avioliitto kesti 40 vuotta.

   My grandparents' marriage lasted for forty years.

2. (by extension) marriage (close union).

   Ruokalistamme perustuu ranskalaisen keittön ja paikallisten raaka-aineiden avioliitolle.

   Our menu is based on a marriage of French cuisine and local ingredients.

3. (by extension) marriage (joining of two (or more) parts).

Declension

Inflection of avioliitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative		avioliitto	avioliitot
genitive		avioliiton	avioliittojen
partitive		avioliittoa	avioliittoja
illative		avioliittoon	avioliittoihin
		singular	plural
nominative		avioliitto	avioliitot
accusative	nom.	avioliitto	avioliitot
	gen.	avioliiton
genitive		avioliiton	avioliittojen
partitive		avioliittoa	avioliittoja
inessive		avioliitossa	avioliitoissa
elative		avioliitosta	avioliitoista
illative		avioliittoon	avioliittoihin
adessive		avioliitolla	avioliitoilla
ablative		avioliitolta	avioliitoilta
allative		avioliitolle	avioliitoille
essive		avioliittona	avioliittoina
translative		avioliitoksi	avioliitoiksi
instructive		—	avioliitoin
abessive		avioliitotta	avioliitoitta
comitative		—	avioliittoineen

Synonyms

• (close union): liitto

Antonyms

• avioero

Derived terms

• avioliiton ulkopuolinen (“extramarital”)
• järjestetty avioliitto (“arranged marriage”)

Compounds

• avioliitonomainen
• avioliittolaki
• avioliittoneuvoja
• avioliittopalatsi
• homoavioliitto
• lumeavioliitto
• mukavuusavioliitto
• näennäisavioliitto
• paperiavioliitto
• rakkausavioliitto
• seka-avioliitto
• valeavioliitto

See also

• avoliitto (cohabitation)
• esiaviollinen (premarital)
• häät (wedding)
• mennä naimisiin (to marry)
• rekisteröity parisuhde (civil union)
• ulkoaviollinen (extramarital)