avioitua
Finnish
Etymology
avio + -oida + -tua
Verb
avioitua
- (intransitive) To get married, marry ((to) someone = genitive + kanssa)
Conjugation
| Inflection of avioitua (Kotus type 52/sanoa, t-d gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | avioidun | en avioidu | 1st sing. | olen avioitunut | en ole avioitunut | |
| 2nd sing. | avioidut | et avioidu | 2nd sing. | olet avioitunut | et ole avioitunut | |
| 3rd sing. | avioituu | ei avioidu | 3rd sing. | on avioitunut | ei ole avioitunut | |
| 1st plur. | avioidumme | emme avioidu | 1st plur. | olemme avioituneet | emme ole avioituneet | |
| 2nd plur. | avioidutte | ette avioidu | 2nd plur. | olette avioituneet | ette ole avioituneet | |
| 3rd plur. | avioituvat | eivät avioidu | 3rd plur. | ovat avioituneet | eivät ole avioituneet | |
| passive | avioidutaan | ei avioiduta | passive | on avioiduttu | ei ole avioiduttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | avioiduin | en avioitunut | 1st sing. | olin avioitunut | en ollut avioitunut | |
| 2nd sing. | avioiduit | et avioitunut | 2nd sing. | olit avioitunut | et ollut avioitunut | |
| 3rd sing. | avioitui | ei avioitunut | 3rd sing. | oli avioitunut | ei ollut avioitunut | |
| 1st plur. | avioiduimme | emme avioituneet | 1st plur. | olimme avioituneet | emme olleet avioituneet | |
| 2nd plur. | avioiduitte | ette avioituneet | 2nd plur. | olitte avioituneet | ette olleet avioituneet | |
| 3rd plur. | avioituivat | eivät avioituneet | 3rd plur. | olivat avioituneet | eivät olleet avioituneet | |
| passive | avioiduttiin | ei avioiduttu | passive | oli avioiduttu | ei ollut avioiduttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | avioituisin | en avioituisi | 1st sing. | olisin avioitunut | en olisi avioitunut | |
| 2nd sing. | avioituisit | et avioituisi | 2nd sing. | olisit avioitunut | et olisi avioitunut | |
| 3rd sing. | avioituisi | ei avioituisi | 3rd sing. | olisi avioitunut | ei olisi avioitunut | |
| 1st plur. | avioituisimme | emme avioituisi | 1st plur. | olisimme avioituneet | emme olisi avioituneet | |
| 2nd plur. | avioituisitte | ette avioituisi | 2nd plur. | olisitte avioituneet | ette olisi avioituneet | |
| 3rd plur. | avioituisivat | eivät avioituisi | 3rd plur. | olisivat avioituneet | eivät olisi avioituneet | |
| passive | avioiduttaisiin | ei avioiduttaisi | passive | olisi avioiduttu | ei olisi avioiduttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | avioidu | älä avioidu | 2nd sing. | ole avioitunut | älä ole avioitunut | |
| 3rd sing. | avioitukoon | älköön avioituko | 3rd sing. | olkoon avioitunut | älköön olko avioitunut | |
| 1st plur. | avioitukaamme | älkäämme avioituko | 1st plur. | olkaamme avioituneet | älkäämme olko avioituneet | |
| 2nd plur. | avioitukaa | älkää avioituko | 2nd plur. | olkaa avioituneet | älkää olko avioituneet | |
| 3rd plur. | avioitukoot | älkööt avioituko | 3rd plur. | olkoot avioituneet | älkööt olko avioituneet | |
| passive | avioiduttakoon | älköön avioiduttako | passive | olkoon avioiduttu | älköön olko avioiduttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | avioitunen | en avioitune | 1st sing. | lienen avioitunut | en liene avioitunut | |
| 2nd sing. | avioitunet | et avioitune | 2nd sing. | lienet avioitunut | et liene avioitunut | |
| 3rd sing. | avioitunee | ei avioitune | 3rd sing. | lienee avioitunut | ei liene avioitunut | |
| 1st plur. | avioitunemme | emme avioitune | 1st plur. | lienemme avioituneet | emme liene avioituneet | |
| 2nd plur. | avioitunette | ette avioitune | 2nd plur. | lienette avioituneet | ette liene avioituneet | |
| 3rd plur. | avioitunevat | eivät avioitune | 3rd plur. | lienevät avioituneet | eivät liene avioituneet | |
| passive | avioiduttaneen | ei avioiduttane | passive | lienee avioiduttu | ei liene avioiduttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | avioitua | present | avioituva | avioiduttava | ||
| long 1st2 | avioituakseen | past | avioitunut | avioiduttu | ||
| 2nd | inessive1 | avioituessa | avioiduttaessa | agent1, 3 | avioituma | |
| instructive | avioituen | — | negative | avioitumaton | ||
| 3rd | inessive | avioitumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | avioitumasta | — | ||||
| illative | avioitumaan | — | ||||
| adessive | avioitumalla | — | ||||
| abessive | avioitumatta | — | ||||
| instructive | avioituman | avioiduttaman | ||||
| 4th | nominative | avioituminen | ||||
| partitive | avioitumista | |||||
| 5th2 | avioitumaisillaan | |||||