vähimmäisaika

vähimmäisaika

Finnish

Etymology

vähimmäis- (“least”) +‎ aika (“time”)

Noun

vähimmäisaika

1. minimum time

Declension

Inflection of vähimmäisaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative		vähimmäisaika	vähimmäisajat
genitive		vähimmäisajan	vähimmäisaikojen
partitive		vähimmäisaikaa	vähimmäisaikoja
illative		vähimmäisaikaan	vähimmäisaikoihin
		singular	plural
nominative		vähimmäisaika	vähimmäisajat
accusative	nom.	vähimmäisaika	vähimmäisajat
	gen.	vähimmäisajan
genitive		vähimmäisajan	vähimmäisaikojen vähimmäisaikainrare
partitive		vähimmäisaikaa	vähimmäisaikoja
inessive		vähimmäisajassa	vähimmäisajoissa
elative		vähimmäisajasta	vähimmäisajoista
illative		vähimmäisaikaan	vähimmäisaikoihin
adessive		vähimmäisajalla	vähimmäisajoilla
ablative		vähimmäisajalta	vähimmäisajoilta
allative		vähimmäisajalle	vähimmäisajoille
essive		vähimmäisaikana	vähimmäisaikoina
translative		vähimmäisajaksi	vähimmäisajoiksi
instructive		—	vähimmäisajoin
abessive		vähimmäisajatta	vähimmäisajoitta
comitative		—	vähimmäisaikoineen

Antonyms

• enimmäisaika