voitua
Ingrian
Etymology
From voitaa (“to dirty”) + -ua.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋoi̯tuɑ/, [ˈʋo̞i̯to̞]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈʋoi̯tuɑ/, [ˈʋo̞i̯tuɑ]
- Rhymes: -oi̯tuɑ
- Hyphenation: voi‧tu‧a
Verb
voitua
- (intransitive) to become dirty
Conjugation
| Conjugation of voitua (type 1/ampua, it-ij gradation) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indikativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | voijun | en voiju | 1st singular | oon voitunt, oon voitunut | en oo voitunt, en oo voitunut |
| 2nd singular | voijut | et voiju | 2nd singular | oot voitunt, oot voitunut | et oo voitunt, et oo voitunut |
| 3rd singular | voituu | ei voiju | 3rd singular | ono voitunt, ono voitunut | ei oo voitunt, ei oo voitunut |
| 1st plural | voijumma | emmä voiju | 1st plural | oomma voitunneet | emmä oo voitunneet |
| 2nd plural | voijutta | että voiju | 2nd plural | ootta voitunneet | että oo voitunneet |
| 3rd plural | voituut1), voituvat2), voijutaa | evät voiju | 3rd plural | ovat voitunneet | evät oo voitunneet |
| impersonal | voijutaa | ei voijuta | impersonal | ono voijuttu | ei oo voijuttu |
| Imperfekta | Pluskvamperfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | voijuin | en voitunt, en voitunut | 1st singular | olin voitunt, olin voitunut | en olt voitunt, en olt voitunut |
| 2nd singular | voijuit | et voitunt, et voitunut | 2nd singular | olit voitunt, olit voitunut | et olt voitunt, et olt voitunut |
| 3rd singular | voitui | ei voitunt, ei voitunut | 3rd singular | oli voitunt, oli voitunut | ei olt voitunt, ei olt voitunut |
| 1st plural | voijuimma | emmä voitunneet | 1st plural | olimma voitunneet | emmä olleet voitunneet |
| 2nd plural | voijuitta | että voitunneet | 2nd plural | olitta voitunneet | että olleet voitunneet |
| 3rd plural | voituit1), voituivat2), voijuttii | evät voitunneet | 3rd plural | olivat voitunneet | evät olleet voitunneet |
| impersonal | voijuttii | ei voijuttu | impersonal | oli voijuttu | ei olt voijuttu |
| Konditsionala | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | voituisin | en voituis | 1st singular | olisin voitunt, olisin voitunut | en olis voitunt, en olis voitunut |
| 2nd singular | voituisit, voituist1) | et voituis | 2nd singular | olisit voitunt, olisit voitunut | et olis voitunt, et olis voitunut |
| 3rd singular | voituis | ei voituis | 3rd singular | olis voitunt, olis voitunut | ei olis voitunt, ei olis voitunut |
| 1st plural | voituisimma | emmä voituis | 1st plural | olisimma voitunneet | emmä olis voitunneet |
| 2nd plural | voituisitta | että voituis | 2nd plural | olisitta voitunneet | että olis voitunneet |
| 3rd plural | voituisiit1), voituisivat2), voijuttais | evät voituis | 3rd plural | olisivat voitunneet | evät olis voitunneet |
| impersonal | voijuttais | ei voijuttais | impersonal | olis voijuttu | ei olis voijuttu |
| Imperativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | — | — | 1st singular | — | — |
| 2nd singular | voiju | elä voiju | 2nd singular | oo voitunt, oo voitunut | elä oo voitunt, elä oo voitunut |
| 3rd singular | voitukoo | elköö voituko | 3rd singular | olkoo voitunt, olkoo voitunut | elköö olko voitunt, elköö olko voitunut |
| 1st plural | — | — | 1st plural | — | — |
| 2nd plural | voitukaa | elkää voituko | 2nd plural | olkaa voitunneet | elkää olko voitunneet |
| 3rd plural | voitukoot | elkööt voituko | 3rd plural | olkoot voitunneet | elkööt olko voitunneet |
| impersonal | voijuttakkoo | elköö voijuttako | impersonal | olkoo voijuttu | elköö olko voijuttu |
| Potentsiala | |||||
| Preesens | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | voitunen | en voitune | |||
| 2nd singular | voitunet | et voitune | |||
| 3rd singular | voitunoo | ei voitune | |||
| 1st plural | voitunemma | emmä voitune | |||
| 2nd plural | voitunetta | että voitune | |||
| 3rd plural | voitunoot | evät voitune | |||
| impersonal | voijuttannoo | ei voijuttane | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitivat | Partisipat | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | voitua | present | voituva | voijuttava | |
| 2nd | inessive | voitujees | past | voitunt, voitunut | voijuttu |
| instructive | voituen | 1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (voitukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition. | |||
| 3rd | illative | voitumaa | |||
| inessive | voitumaas | ||||
| elative | voitumast | ||||
| abessive | voitumata | ||||
| 4th | nominative | voitumiin | |||
| partitive | voitumista, voitumist | ||||
Derived terms
- voituin
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 678