Voitto

Voitto

See also: voitto

Finnish

Etymology

19th century coinage from voitto (“victory”), partly as a translation of the Latin Victor.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋoi̯tːo/, [ˈʋo̞i̯t̪ːo̞]
• Rhymes: -oitːo
• Syllabification^(key): Voit‧to

Proper noun

Voitto

1. a male given name
   • 1950, Lauri Viita, Moreeni, WSOY, published 1973, →ISBN, page 61:

     Joosefiina:—Sano nyt, tehdäänkö siitä Erkki Voitto Iisakki!
     Iisakki:—Mahtaako se Voitto kuulua ihmiselle?
     Joosefiina:—Hevosellekos se sitten kuuluu?
     Elina:—Etkö sinä nyt ymmärrä, äiti, mitä isä tarkoittaa!
     Joosefiina:—No puhukaa niin että itsekin ymmärrätte!
     Paavali:—Kyllä minustakin Voitto on vähän liian leuhka nimi, ja eikös tälle sentään riitä kaksi nimeä, niinkuin muillekin Niemisille.
     Joosfiina:—Olkoon sitten minun puheeni mitätön. Enhän minä sitä Voittoa muuten ajatellut, mutta kun eräässä runossa oli niin kiltti Voitto-niminen poika.

     (please add an English translation of this quote)

Declension

Inflection of Voitto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		Voitto	Voitot
genitive		Voiton	Voittojen
partitive		Voittoa	Voittoja
illative		Voittoon	Voittoihin
		singular	plural
nominative		Voitto	Voitot
accusative	nom.	Voitto	Voitot
	gen.	Voiton
genitive		Voiton	Voittojen
partitive		Voittoa	Voittoja
inessive		Voitossa	Voitoissa
elative		Voitosta	Voitoista
illative		Voittoon	Voittoihin
adessive		Voitolla	Voitoilla
ablative		Voitolta	Voitoilta
allative		Voitolle	Voitoille
essive		Voittona	Voittoina
translative		Voitoksi	Voitoiksi
instructive		—	Voitoin
abessive		Voitotta	Voitoitta
comitative		—	Voittoineen

Possessive forms of Voitto (type valo)
possessor	singular	plural
1st person	Voittoni	Voittomme
2nd person	Voittosi	Voittonne
3rd person	Voittonsa

Anagrams

• toivot, voitot