voimasuhde

voimasuhde

Finnish

Etymology

voima (“power”) +‎ suhde (“ratio”)

Noun

voimasuhde

1. relative strength between entities such as states, political parties, sports teams etc.; normally used in plural

   Vuoden 1968 vaaleissa puolueiden voimasuhteet muuttuivat radikaalisti.

   In the elections of 1968 the relative strengths of the political parties changed radically.

Declension

Inflection of voimasuhde (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative		voimasuhde	voimasuhteet
genitive		voimasuhteen	voimasuhteiden voimasuhteitten
partitive		voimasuhdetta	voimasuhteita
illative		voimasuhteeseen	voimasuhteisiin voimasuhteihin
		singular	plural
nominative		voimasuhde	voimasuhteet
accusative	nom.	voimasuhde	voimasuhteet
	gen.	voimasuhteen
genitive		voimasuhteen	voimasuhteiden voimasuhteitten
partitive		voimasuhdetta	voimasuhteita
inessive		voimasuhteessa	voimasuhteissa
elative		voimasuhteesta	voimasuhteista
illative		voimasuhteeseen	voimasuhteisiin voimasuhteihin
adessive		voimasuhteella	voimasuhteilla
ablative		voimasuhteelta	voimasuhteilta
allative		voimasuhteelle	voimasuhteille
essive		voimasuhteena	voimasuhteina
translative		voimasuhteeksi	voimasuhteiksi
instructive		—	voimasuhtein
abessive		voimasuhteetta	voimasuhteitta
comitative		—	voimasuhteineen

See also

• voimatasapaino