Virpi

Virpi

See also: virpi

Finnish

Etymology

Early 20th century invention from virpi (“sapling”). Cognate with Estonian Virve.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈʋirpi]
• Hyphenation: Vir‧pi

Proper noun

Virpi

1. A female given name.
   • 2011 Heli Laaksonen, Peippo vei, Otava, →ISBN, page 24:

     ei jaks kiältäytyy ko joka metänpuu kysy kummiks mukulalles

     onne

     Ritva, Virpi, Varpu, Urpu, Visa, Vesa, Syränkäpy

     onne

     toivotta

     karhu aa) ja karhu pee).

Declension

Inflection of Virpi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Virpi	Virpit
genitive		Virpin	Virpien
partitive		Virpiä	Virpejä
illative		Virpiin	Virpeihin
		singular	plural
nominative		Virpi	Virpit
accusative	nom.	Virpi	Virpit
	gen.	Virpin
genitive		Virpin	Virpien
partitive		Virpiä	Virpejä
inessive		Virpissä	Virpeissä
elative		Virpistä	Virpeistä
illative		Virpiin	Virpeihin
adessive		Virpillä	Virpeillä
ablative		Virpiltä	Virpeiltä
allative		Virpille	Virpeille
essive		Virpinä	Virpeinä
translative		Virpiksi	Virpeiksi
instructive		—	Virpein
abessive		Virpittä	Virpeittä
comitative		—	Virpeineen