viindt
Westrobothnian
Verb
viindt (preterite vandt, supine våndti or våndtä or vöntä)
- (neuter verb) to fall quickly and easily, without noise
- Ji råhdt armäst vä’n, sä vandt’n
- I hardly touched him, and he fell.
- Ji råhdt armäst vä’n, sä vandt’n
Related terms
- gwann