Veli

Veli

See also: veli, veļi, and vēli

Finnish

Etymology

From veli (“brother”), but with a different declension.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈʋeli]
• Rhymes: -eli
• Hyphenation: Ve‧li

Proper noun

Veli

1. A male given name.
   • 1992 Inkeri Kilpinen, Miehelläni on toinen nainen, Kirjayhtymä, →ISBN, pages 79-80:

     Velikulta kahmaisi meidät kainaloihinsa ja niin mentiin. Minun on aina ollut vaikea mieltää hänen nimekseen Veli, koska ainoa Veli, jonka ennestään tunsin, on ohut ja vaalea kuin kaisla. ( - - - ) Hänellä on usein hauska juttu huulillaan; siitä lempinimi Velikulta.

   • 2006 Anja Lampela, Älä koske ope, Myllylahti Oy Suomussalmi, →ISBN, page 63:

     ―No, mun nimi on Viivi, ja mulla on pikkuveli, jonka nimi on Veli. Toisin sanoen vanhemmillani on rajattomasti mielikuvitusta.

Usage notes

• Common first part of 20th century conjoined names like Veli-Matti and Veli-Pekka.

Declension

Inflection of Veli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Veli	Velit
genitive		Velin	Velien
partitive		Veliä	Velejä
illative		Veliin	Veleihin
		singular	plural
nominative		Veli	Velit
accusative	nom.	Veli	Velit
	gen.	Velin
genitive		Velin	Velien
partitive		Veliä	Velejä
inessive		Velissä	Veleissä
elative		Velistä	Veleistä
illative		Veliin	Veleihin
adessive		Velillä	Veleillä
ablative		Veliltä	Veleiltä
allative		Velille	Veleille
essive		Velinä	Veleinä
translative		Veliksi	Veleiksi
instructive		—	Velein
abessive		Velittä	Veleittä
comitative		—	Veleineen

See also

• Sisko
• Veijo
• Veikka
• Veikko

Anagrams

• Elvi, ilve, live

---

Turkish

Proper noun

Veli

1. A male given name