Veikko

Veikko

See also: veikko

Finnish

Etymology

19th century creation from veikko (“brother”), partly as a translation of the Swedish Bror.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋeikːo/
• Hyphenation: Veik‧ko

Proper noun

Veikko

1. A male given name.
   • 2008, Hannu Kivi, Vuosia hopeakylkisten kalastuksessa, BoD - Books on Demand →ISBN, page 213

     Susan muisteli erään naisen vierailua suomalaisten veneessä: "Pojat alkoivat esitellä itsekukin vuorollaan ja ensimmäinen sanoi: 'Minä olen Martti'. Seuraava sanoi: 'Minä olen Veikko.' Seuraava myös: 'Minä olen Veikko.' Tuli vielä kolmaskin: 'Veikko myös.' Neljäs vähän niinkuin vähätellen: 'Veikko on minunkin nimeni.' Nainen ihmetteli: 'Onko Veikko-nimi niin suosittu, että neljä viidestä on Veikko ja vain yksi joku muu?' Siihen vastasivat kaikki yhdessä, että ei se ole suosittu nimi ollenkaan." Paikan päällä oli ollut Hautakosken Veikko, Niirasen Veikko, Susanin isä, Veikko Kassinen. Yhden Veikon sukunimi on jo unohtunut.

Usage notes

• Often given to a second son.
• The most common first name of men born in Finland in the 1920s.

Declension

Inflection of Veikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative		Veikko	Veikot
genitive		Veikon	Veikkojen
partitive		Veikkoa	Veikkoja
illative		Veikkoon	Veikkoihin
		singular	plural
nominative		Veikko	Veikot
accusative	nom.	Veikko	Veikot
	gen.	Veikon
genitive		Veikon	Veikkojen
partitive		Veikkoa	Veikkoja
inessive		Veikossa	Veikoissa
elative		Veikosta	Veikoista
illative		Veikkoon	Veikkoihin
adessive		Veikolla	Veikoilla
ablative		Veikolta	Veikoilta
allative		Veikolle	Veikoille
essive		Veikkona	Veikkoina
translative		Veikoksi	Veikoiksi
instructive		—	Veikoin
abessive		Veikotta	Veikoitta
comitative		—	Veikkoineen

Related terms

• Veijo
• Veikka
• Veli

Anagrams

• kovike