Varma

Varma

See also: varma and värma

Finnish

Etymology

From varma at the end of the 19th century.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑrmɑ/, [ˈʋɑrmɑ]

Proper noun

Varma

1. A female given name.
2. A male given name.
   • 2015 Raija Oranen, Hirmuinen mies, Teos, →ISBN, page 34:

     — Mitä sinä naurat? Anna valpastui, työnsi puurolautasen sivuun ja alkoi siistiä pojan leukaa ja poskia.

     — Sitä vain, kun panivat sille yhdelle samaan aikaan syntyneelle nimeksi Kai. Paasikivi mylvähti uuden naurunpuuskan. — Minä sanoin, että minun poikani ei ole kai Paasikivi, vaan Varma Paasikivi.

3. A surname​.

Usage notes

• The given name was officially defined as female in 1947.

Declension

Inflection of Varma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		Varma	Varmat
genitive		Varman	Varmojen
partitive		Varmaa	Varmoja
illative		Varmaan	Varmoihin
		singular	plural
nominative		Varma	Varmat
accusative	nom.	Varma	Varmat
	gen.	Varman
genitive		Varman	Varmojen Varmainrare
partitive		Varmaa	Varmoja
inessive		Varmassa	Varmoissa
elative		Varmasta	Varmoista
illative		Varmaan	Varmoihin
adessive		Varmalla	Varmoilla
ablative		Varmalta	Varmoilta
allative		Varmalle	Varmoille
essive		Varmana	Varmoina
translative		Varmaksi	Varmoiksi
instructive		—	Varmoin
abessive		Varmatta	Varmoitta
comitative		—	Varmoineen