vanheneminen

vanheneminen

Finnish

Etymology

vanheta (“to age”) >

Noun

vanheneminen

1. (biology) aging, senescence

   vanhenemista estävä

   antiaging

2. obsolescence (process of becoming obsolete, outmoded or out of date)

   suunniteltu vanheneminen

   planned obsolescence

Declension

Inflection of vanheneminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vanheneminen	vanhenemiset
genitive		vanhenemisen	vanhenemisten vanhenemisien
partitive		vanhenemista	vanhenemisia
illative		vanhenemiseen	vanhenemisiin
		singular	plural
nominative		vanheneminen	vanhenemiset
accusative	nom.	vanheneminen	vanhenemiset
	gen.	vanhenemisen
genitive		vanhenemisen	vanhenemisten vanhenemisien
partitive		vanhenemista	vanhenemisia
inessive		vanhenemisessa	vanhenemisissa
elative		vanhenemisesta	vanhenemisista
illative		vanhenemiseen	vanhenemisiin
adessive		vanhenemisella	vanhenemisilla
ablative		vanhenemiselta	vanhenemisilta
allative		vanhenemiselle	vanhenemisille
essive		vanhenemisena	vanhenemisina
translative		vanhenemiseksi	vanhenemisiksi
instructive		—	vanhenemisin
abessive		vanhenemisetta	vanhenemisitta
comitative		—	vanhenemisineen

Verb

vanheneminen

1. Fourth infinitive of vanheta.