ummikko

ummikko

Finnish

FWOTD – 16 September 2017

Etymology

From umpi- (“closed”) +‎ -kko.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈumːikːo/, [ˈumːikːo̞]
• Rhymes: -umːikːo
• Syllabification^(key): um‧mik‧ko

Noun

ummikko

1. a monolingual (person who speaks only their own mother tongue)
   • 1862, Julius Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana: ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta, pages 65-66

     Mutta on myös mainittu että yliopisto toiselta puolen suomalaisuudelle on antanut suuremman voiman, varsinkin sillä keinoin että helpompi tilaisuus oppiin Suomen ummikkojen joukosta kohotti niin monta poikaa sivistyksen kukkuloille.

     But it has also been said that the university on the other hand has given greater power to the Finnish movement, particularly so that an easier chance to study among the monolinguals of Finland raised many boys into the heights of civilization.

2. (colloquial, by extension) layman; an untrained, unexperienced person (in relation to some topic)

   Synonym: maallikko

Declension

Inflection of ummikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative		ummikko	ummikot
genitive		ummikon	ummikkojen ummikoiden ummikoitten
partitive		ummikkoa	ummikkoja ummikoita
illative		ummikkoon	ummikkoihin ummikoihin
		singular	plural
nominative		ummikko	ummikot
accusative	nom.	ummikko	ummikot
	gen.	ummikon
genitive		ummikon	ummikkojen ummikoiden ummikoitten
partitive		ummikkoa	ummikkoja ummikoita
inessive		ummikossa	ummikoissa
elative		ummikosta	ummikoista
illative		ummikkoon	ummikkoihin ummikoihin
adessive		ummikolla	ummikoilla
ablative		ummikolta	ummikoilta
allative		ummikolle	ummikoille
essive		ummikkona	ummikkoina
translative		ummikoksi	ummikoiksi
instructive		—	ummikoin
abessive		ummikotta	ummikoitta
comitative		—	ummikkoineen

Possessive forms of ummikko (type laatikko)
possessor	singular	plural
1st person	ummikkoni	ummikkomme
2nd person	ummikkosi	ummikkonne
3rd person	ummikkonsa