tunnus

tunnus

Estonian

Etymology

From tundma +‎ -us.

Noun

tunnus (genitive tunnuse, partitive tunnust)

1. attribute, characteristic, quality, sign
2. (linguistics) affix

Declension

Inflection of tunnus (ÕS type 9/katus, no gradation)

	singular	plural
nominative	tunnus	tunnused
accusative	tunnuse	tunnused
genitive	tunnuse	tunnuste
partitive	tunnust	tunnuseid
illative	tunnusesse	tunnustesse tunnuseisse
inessive	tunnuses	tunnustes tunnuseis
elative	tunnusest	tunnustest tunnuseist
allative	tunnusele	tunnustele tunnuseile
adessive	tunnusel	tunnustel tunnuseil
ablative	tunnuselt	tunnustelt tunnuseilt
translative	tunnuseks	tunnusteks tunnuseiks
terminative	tunnuseni	tunnusteni
essive	tunnusena	tunnustena
abessive	tunnuseta	tunnusteta
comitative	tunnusega	tunnustega

---

Finnish

(index tu)

Etymology

tuntea +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈt̪unːus]
• Hyphenation: tun‧nus

Noun

tunnus

1. marking
2. insignia, emblem, seal, banner
3. sign, symbol, trademark
4. motto
5. (computing) username
6. (computing, in the plural) credentials
7. (linguistics) marker
8. (radio, television) ident

Declension

Inflection of tunnus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		tunnus	tunnukset
genitive		tunnuksen	tunnusten tunnuksien
partitive		tunnusta	tunnuksia
illative		tunnukseen	tunnuksiin
		singular	plural
nominative		tunnus	tunnukset
accusative	nom.	tunnus	tunnukset
	gen.	tunnuksen
genitive		tunnuksen	tunnusten tunnuksien
partitive		tunnusta	tunnuksia
inessive		tunnuksessa	tunnuksissa
elative		tunnuksesta	tunnuksista
illative		tunnukseen	tunnuksiin
adessive		tunnuksella	tunnuksilla
ablative		tunnukselta	tunnuksilta
allative		tunnukselle	tunnuksille
essive		tunnuksena	tunnuksina
translative		tunnukseksi	tunnuksiksi
instructive		—	tunnuksin
abessive		tunnuksetta	tunnuksitta
comitative		—	tunnuksineen

Derived terms

• tunnukseton

Related terms

• tuntea