tunkio
Finnish
(index tu)
Etymology
From Proto-Germanic *dungijǭ.
Pronunciation
- IPA(key): [ˈt̪uŋkio̞]
- Hyphenation: tun‧ki‧o
Noun
tunkio
- midden, dungheap
Declension
| Inflection of tunkio (Kotus type 3/valtio, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | tunkio | tunkiot | |
| genitive | tunkion | tunkioiden tunkioitten | |
| partitive | tunkiota | tunkioita | |
| illative | tunkioon | tunkioihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | tunkio | tunkiot | |
| accusative | nom. | tunkio | tunkiot |
| gen. | tunkion | ||
| genitive | tunkion | tunkioiden tunkioitten | |
| partitive | tunkiota | tunkioita | |
| inessive | tunkiossa | tunkioissa | |
| elative | tunkiosta | tunkioista | |
| illative | tunkioon | tunkioihin | |
| adessive | tunkiolla | tunkioilla | |
| ablative | tunkiolta | tunkioilta | |
| allative | tunkiolle | tunkioille | |
| essive | tunkiona | tunkioina | |
| translative | tunkioksi | tunkioiksi | |
| instructive | — | tunkioin | |
| abessive | tunkiotta | tunkioitta | |
| comitative | — | tunkioineen | |
Anagrams
- kuntio, unikot