toppuuttelu
Finnish
Etymology
toppuutella + -u
Pronunciation
- IPA(key): /ˈtopːuːtːelu/, [ˈt̪o̞pːuːt̪ˌt̪e̞lu]
- Rhymes: -elu
- Syllabification: top‧puut‧te‧lu
Noun
toppuuttelu
- calming down, restraining
Declension
| Inflection of toppuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | toppuuttelu | toppuuttelut | |
| genitive | toppuuttelun | toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten | |
| partitive | toppuuttelua | toppuutteluja toppuutteluita | |
| illative | toppuutteluun | toppuutteluihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | toppuuttelu | toppuuttelut | |
| accusative | nom. | toppuuttelu | toppuuttelut |
| gen. | toppuuttelun | ||
| genitive | toppuuttelun | toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten | |
| partitive | toppuuttelua | toppuutteluja toppuutteluita | |
| inessive | toppuuttelussa | toppuutteluissa | |
| elative | toppuuttelusta | toppuutteluista | |
| illative | toppuutteluun | toppuutteluihin | |
| adessive | toppuuttelulla | toppuutteluilla | |
| ablative | toppuuttelulta | toppuutteluilta | |
| allative | toppuuttelulle | toppuutteluille | |
| essive | toppuutteluna | toppuutteluina | |
| translative | toppuutteluksi | toppuutteluiksi | |
| instructive | — | toppuutteluin | |
| abessive | toppuuttelutta | toppuutteluitta | |
| comitative | — | toppuutteluineen | |
| Possessive forms of toppuuttelu (type palvelu) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | toppuutteluni | toppuuttelumme |
| 2nd person | toppuuttelusi | toppuuttelunne |
| 3rd person | toppuuttelunsa | |