toppuutteleminen
Finnish
Etymology
toppuutella + -minen
Pronunciation
- IPA(key): /ˈtopːuːtːeleminen/, [ˈt̪o̞pːuːt̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
- Rhymes: -inen
- Syllabification: top‧puut‧te‧le‧mi‧nen
Noun
toppuutteleminen
- (colloquial) calming, calming down, restraining
Declension
| Inflection of toppuutteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | toppuutteleminen | toppuuttelemiset | |
| genitive | toppuuttelemisen | toppuuttelemisten toppuuttelemisien | |
| partitive | toppuuttelemista | toppuuttelemisia | |
| illative | toppuuttelemiseen | toppuuttelemisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | toppuutteleminen | toppuuttelemiset | |
| accusative | nom. | toppuutteleminen | toppuuttelemiset |
| gen. | toppuuttelemisen | ||
| genitive | toppuuttelemisen | toppuuttelemisten toppuuttelemisien | |
| partitive | toppuuttelemista | toppuuttelemisia | |
| inessive | toppuuttelemisessa | toppuuttelemisissa | |
| elative | toppuuttelemisesta | toppuuttelemisista | |
| illative | toppuuttelemiseen | toppuuttelemisiin | |
| adessive | toppuuttelemisella | toppuuttelemisilla | |
| ablative | toppuuttelemiselta | toppuuttelemisilta | |
| allative | toppuuttelemiselle | toppuuttelemisille | |
| essive | toppuuttelemisena | toppuuttelemisina | |
| translative | toppuuttelemiseksi | toppuuttelemisiksi | |
| instructive | — | toppuuttelemisin | |
| abessive | toppuuttelemisetta | toppuuttelemisitta | |
| comitative | — | toppuuttelemisineen | |
| Possessive forms of toppuutteleminen (type nainen) | ||
|---|---|---|
| possessor | singular | plural |
| 1st person | toppuuttelemiseni | toppuuttelemisemme |
| 2nd person | toppuuttelemisesi | toppuuttelemisenne |
| 3rd person | toppuuttelemisensa | |
Verb
toppuutteleminen
- nominative of fourth infinitive of toppuutella