tiukku
Ingrian
Etymology
From tiukkaa (“to play”) + -u.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa, Soikkola) IPA(key): /ˈtiu̯kːu/
- Hyphenation: tiuk‧ku
Noun
tiukku (genitive tiukun, partitive tiukkua)
- game
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 58:
- Tiukku ja nagru väkevä, kunis oppia ei aleta.
- A game and a loud laugh, until they start to learn.
Declension
| Declension of tiukku (type 4/koivu, kk-k gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | tiukku | tiukut |
| genitive | tiukun | tiukkuin, tiukkuloin |
| partitive | tiukkua | tiukkuja, tiukkuloja |
| illative | tiukkuu | tiukkuihe, tiukkuloihe |
| inessive | tiukuus | tiukuis, tiukulois |
| elative | tiukust | tiukuist, tiukuloist |
| allative | tiukulle | tiukuille, tiukuloille |
| adessive | tiukuul | tiukuil, tiukuloil |
| ablative | tiukult | tiukuilt, tiukuloilt |
| translative | tiukuks | tiukuiks, tiukuloiks |
| essive | tiukkunna tiukkuun | tiukkuinna, tiukkuloinna tiukkuin, tiukkuloin |
| exessive1) | tiukkunt | tiukkuint, tiukkuloint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 587