tiima
Finnish
Noun
tiima
- (archaic) A moment.
- (archaic) An hour.
Declension
| Inflection of tiima (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | tiima | tiimat | |
| genitive | tiiman | tiimojen | |
| partitive | tiimaa | tiimoja | |
| illative | tiimaan | tiimoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | tiima | tiimat | |
| accusative | nom. | tiima | tiimat |
| gen. | tiiman | ||
| genitive | tiiman | tiimojen tiimainrare | |
| partitive | tiimaa | tiimoja | |
| inessive | tiimassa | tiimoissa | |
| elative | tiimasta | tiimoista | |
| illative | tiimaan | tiimoihin | |
| adessive | tiimalla | tiimoilla | |
| ablative | tiimalta | tiimoilta | |
| allative | tiimalle | tiimoille | |
| essive | tiimana | tiimoina | |
| translative | tiimaksi | tiimoiksi | |
| instructive | — | tiimoin | |
| abessive | tiimatta | tiimoitta | |
| comitative | — | tiimoineen | |
Anagrams
- Taimi, maiti, taimi