syytetty

syytetty

Finnish

Etymology

Passive past participle of syyttää.

Noun

syytetty

1. (law) The accused, defendant.

Declension

Inflection of syytetty (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative		syytetty	syytetyt
genitive		syytetyn	syytettyjen
partitive		syytettyä	syytettyjä
illative		syytettyyn	syytettyihin
		singular	plural
nominative		syytetty	syytetyt
accusative	nom.	syytetty	syytetyt
	gen.	syytetyn
genitive		syytetyn	syytettyjen
partitive		syytettyä	syytettyjä
inessive		syytetyssä	syytetyissä
elative		syytetystä	syytetyistä
illative		syytettyyn	syytettyihin
adessive		syytetyllä	syytetyillä
ablative		syytetyltä	syytetyiltä
allative		syytetylle	syytetyille
essive		syytettynä	syytettyinä
translative		syytetyksi	syytetyiksi
instructive		—	syytetyin
abessive		syytetyttä	syytetyittä
comitative		—	syytettyine

Synonyms

• (the accused, defendant): vastaaja

Verb

syytetty

1. Past passive participle of syyttää.

Declension

Inflection of syytetty (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative		syytetty	syytetyt
genitive		syytetyn	syytettyjen
partitive		syytettyä	syytettyjä
illative		syytettyyn	syytettyihin
		singular	plural
nominative		syytetty	syytetyt
accusative	nom.	syytetty	syytetyt
	gen.	syytetyn
genitive		syytetyn	syytettyjen
partitive		syytettyä	syytettyjä
inessive		syytetyssä	syytetyissä
elative		syytetystä	syytetyistä
illative		syytettyyn	syytettyihin
adessive		syytetyllä	syytetyillä
ablative		syytetyltä	syytetyiltä
allative		syytetylle	syytetyille
essive		syytettynä	syytettyinä
translative		syytetyksi	syytetyiksi
instructive		—	syytetyin
abessive		syytetyttä	syytetyittä
comitative		—	syytettyine

Anagrams

• syytetyt