suuttuva
Finnish
Etymology
suuttua (“to get angry”) + -va (“ing”)
Adjective
suuttuva (comparative suuttuvampi, superlative suuttuvin)
- irritable (capable of being irritated)
Declension
| Inflection of suuttuva (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | suuttuva | suuttuvat | |
| genitive | suuttuvan | suuttuvien | |
| partitive | suuttuvaa | suuttuvia | |
| illative | suuttuvaan | suuttuviin | |
| singular | plural | ||
| nominative | suuttuva | suuttuvat | |
| accusative | nom. | suuttuva | suuttuvat |
| gen. | suuttuvan | ||
| genitive | suuttuvan | suuttuvien suuttuvainrare | |
| partitive | suuttuvaa | suuttuvia | |
| inessive | suuttuvassa | suuttuvissa | |
| elative | suuttuvasta | suuttuvista | |
| illative | suuttuvaan | suuttuviin | |
| adessive | suuttuvalla | suuttuvilla | |
| ablative | suuttuvalta | suuttuvilta | |
| allative | suuttuvalle | suuttuville | |
| essive | suuttuvana | suuttuvina | |
| translative | suuttuvaksi | suuttuviksi | |
| instructive | — | suuttuvin | |
| abessive | suuttuvatta | suuttuvitta | |
| comitative | — | suuttuvine | |
Verb
suuttuva
- Present active participle of suuttua.