suortuva

suortuva

Finnish

Noun

suortuva

1. wisp

Declension

Inflection of suortuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		suortuva	suortuvat
genitive		suortuvan	suortuvien
partitive		suortuvaa	suortuvia
illative		suortuvaan	suortuviin
		singular	plural
nominative		suortuva	suortuvat
accusative	nom.	suortuva	suortuvat
	gen.	suortuvan
genitive		suortuvan	suortuvien suortuvainrare
partitive		suortuvaa	suortuvia
inessive		suortuvassa	suortuvissa
elative		suortuvasta	suortuvista
illative		suortuvaan	suortuviin
adessive		suortuvalla	suortuvilla
ablative		suortuvalta	suortuvilta
allative		suortuvalle	suortuville
essive		suortuvana	suortuvina
translative		suortuvaksi	suortuviksi
instructive		—	suortuvin
abessive		suortuvatta	suortuvitta
comitative		—	suortuvine

Participle

suortuva

1. Present active participle of suortua.

Declension

Inflection of suortuva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		suortuva	suortuvat
genitive		suortuvan	suortuvien
partitive		suortuvaa	suortuvia
illative		suortuvaan	suortuviin
		singular	plural
nominative		suortuva	suortuvat
accusative	nom.	suortuva	suortuvat
	gen.	suortuvan
genitive		suortuvan	suortuvien suortuvainrare
partitive		suortuvaa	suortuvia
inessive		suortuvassa	suortuvissa
elative		suortuvasta	suortuvista
illative		suortuvaan	suortuviin
adessive		suortuvalla	suortuvilla
ablative		suortuvalta	suortuvilta
allative		suortuvalle	suortuville
essive		suortuvana	suortuvina
translative		suortuvaksi	suortuviksi
instructive		—	suortuvin
abessive		suortuvatta	suortuvitta
comitative		—	suortuvineen

Anagrams

• ruostuva