Sulo

Sulo

See also: sulo and súlo

Finnish

Etymology

19th century invention from sulo (“charm”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsulo/
• Hyphenation: Su‧lo

Proper noun

Sulo

1. A male given name.
   • 1930-1945, published posthumously 1968, Ain'Elisabet Pennanen, Kaksi raukkaa, WSOY, page 429:

     ―Eikö teillä ole muuta ristimänimeä kuin Sulo, Laisa kysyi ärsytellen.

     ―On, Mauri.

     ―No, mutta käyttäkää sitä sitten! Sehän on kaunis nimi. Mauri Määttä ja sointuu.

   • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, →ISBN, pages 142-143:

     ―Yhteen aikaan kaikki nimet aina tarkotti niiko jotain, Reino sanoi. ―Meitin naapurisa oli Voitto, Rauha, Usko, Taisto ja Sulo. Vai olikos se nuorin Vieno, se ei käyny enää koulua samaan aikaan meitin kansa.

     ―On ne parempia nimiä kun ne kaikki vanhat ruotsalaiset, joita ei osaa kukaa ihminen sanookkaa, äiti sanoi.

   • 2001 Jorma Palo, Irvistyksiä, WSOY, →ISBN, page 122:

     Mikään ei ole suloisempi kosketella kuin nainen, eikä mikään tuoksu paremmalta. Tosin SULO tarkoittaa nykyisin mustaa roskapönttöä, mikä heikentää naisen suloutta. Eikä Sulo ole Suomessa edes naisen nimi vaan miehen.

Usage notes

• Popular in early 20th century.
• Initially also given to women in the 19th century.

Declension

Inflection of Sulo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		Sulo	Sulot
genitive		Sulon	Sulojen
partitive		Suloa	Suloja
illative		Suloon	Suloihin
		singular	plural
nominative		Sulo	Sulot
accusative	nom.	Sulo	Sulot
	gen.	Sulon
genitive		Sulon	Sulojen
partitive		Suloa	Suloja
inessive		Sulossa	Suloissa
elative		Sulosta	Suloista
illative		Suloon	Suloihin
adessive		Sulolla	Suloilla
ablative		Sulolta	Suloilta
allative		Sulolle	Suloille
essive		Sulona	Suloina
translative		Suloksi	Suloiksi
instructive		—	Suloin
abessive		Sulotta	Suloitta
comitative		—	Suloineen

Anagrams

• Soul, solu, soul, ulos