sulautuminen
Finnish
Etymology
From the verb sulautua.
Verb
sulautuminen
- Fourth infinitive of sulautua in nominative case.
Noun
sulautuminen
- merger (all senses)
Declension
| Inflection of sulautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | sulautuminen | sulautumiset | |
| genitive | sulautumisen | sulautumisten sulautumisien | |
| partitive | sulautumista | sulautumisia | |
| illative | sulautumiseen | sulautumisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | sulautuminen | sulautumiset | |
| accusative | nom. | sulautuminen | sulautumiset |
| gen. | sulautumisen | ||
| genitive | sulautumisen | sulautumisten sulautumisien | |
| partitive | sulautumista | sulautumisia | |
| inessive | sulautumisessa | sulautumisissa | |
| elative | sulautumisesta | sulautumisista | |
| illative | sulautumiseen | sulautumisiin | |
| adessive | sulautumisella | sulautumisilla | |
| ablative | sulautumiselta | sulautumisilta | |
| allative | sulautumiselle | sulautumisille | |
| essive | sulautumisena | sulautumisina | |
| translative | sulautumiseksi | sulautumisiksi | |
| instructive | — | sulautumisin | |
| abessive | sulautumisetta | sulautumisitta | |
| comitative | — | sulautumisineen | |
See also
- sulautus