sukuvika
Finnish
Etymology
suku + vika
Pronunciation
- IPA(key): /ˈsukuˌʋikɑ/, [ˈs̠ukuˌʋikɑ]
- Hyphenation: su‧ku‧vi‧ka
Noun
sukuvika
- (negative) family trait, a negative thing that runs in the family
Declension
| Inflection of sukuvika (Kotus type 9/kala, k- gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | sukuvika | sukuviat | |
| genitive | sukuvian | sukuvikojen | |
| partitive | sukuvikaa | sukuvikoja | |
| illative | sukuvikaan | sukuvikoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | sukuvika | sukuviat | |
| accusative | nom. | sukuvika | sukuviat |
| gen. | sukuvian | ||
| genitive | sukuvian | sukuvikojen sukuvikainrare | |
| partitive | sukuvikaa | sukuvikoja | |
| inessive | sukuviassa | sukuvioissa | |
| elative | sukuviasta | sukuvioista | |
| illative | sukuvikaan | sukuvikoihin | |
| adessive | sukuvialla | sukuvioilla | |
| ablative | sukuvialta | sukuvioilta | |
| allative | sukuvialle | sukuvioille | |
| essive | sukuvikana | sukuvikoina | |
| translative | sukuviaksi | sukuvioiksi | |
| instructive | — | sukuvioin | |
| abessive | sukuviatta | sukuvioitta | |
| comitative | — | sukuvikoineen | |