arvoitus
Finnish
Etymology
arvoit- + -us
Pronunciation
- Hyphenation: ar‧voi‧tus
- IPA(key): [ˈɑrʋoitus]
Noun
arvoitus
- riddle, puzzle, enigma (a verbal puzzle or mystery)
- puzzle, enigma (anything that is difficult to understand or make sense of)
- conundrum, brain-teaser (difficult question, puzzle or riddle)
- mystery (someone or something with an obscure or puzzling nature)
Declension
| Inflection of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | arvoitus | arvoitukset | |
| genitive | arvoituksen | arvoitusten arvoituksien | |
| partitive | arvoitusta | arvoituksia | |
| illative | arvoitukseen | arvoituksiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | arvoitus | arvoitukset | |
| accusative | nom. | arvoitus | arvoitukset |
| gen. | arvoituksen | ||
| genitive | arvoituksen | arvoitusten arvoituksien | |
| partitive | arvoitusta | arvoituksia | |
| inessive | arvoituksessa | arvoituksissa | |
| elative | arvoituksesta | arvoituksista | |
| illative | arvoitukseen | arvoituksiin | |
| adessive | arvoituksella | arvoituksilla | |
| ablative | arvoitukselta | arvoituksilta | |
| allative | arvoitukselle | arvoituksille | |
| essive | arvoituksena | arvoituksina | |
| translative | arvoitukseksi | arvoituksiksi | |
| instructive | — | arvoituksin | |
| abessive | arvoituksetta | arvoituksitta | |
| comitative | — | arvoituksineen | |
Derived terms
- arvoituksellinen
Anagrams
- varoitus, vuorasit, vuorista