ränttü
Finnish
Etymology
From English rent.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈræntːy/, [ˈræn̪t̪ːy]
Noun
ränttü
- (Finglish) rent
Declension
| Inflection of ränttü (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | ränttü | räntüt | |
| genitive | räntün | ränttüjen | |
| partitive | ränttüä | ränttüjä | |
| illative | ränttüän | ränttüihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | ränttü | räntüt | |
| accusative | nom. | ränttü | räntüt |
| gen. | räntün | ||
| genitive | räntün | ränttüjen | |
| partitive | ränttüä | ränttüjä | |
| inessive | räntüssä | räntüissä | |
| elative | räntüstä | räntüistä | |
| illative | ränttüän | ränttüihin | |
| adessive | räntüllä | räntüillä | |
| ablative | räntültä | räntüiltä | |
| allative | räntülle | räntüille | |
| essive | ränttünä | ränttüinä | |
| translative | räntüksi | räntüiksi | |
| instructive | — | räntüin | |
| abessive | räntüttä | räntüittä | |
| comitative | — | ränttüineen | |
References
- Hellstrom, Robert W. (1976), “Finglish”, in American Speech, volume 51, issue 1/2, page 89