ruikuta
Finnish
Etymology
From ruikku + -ta.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈrui̯kutɑˣ/, [ˈrui̯kut̪ɑ(ʔ)]
- Rhymes: -uikutɑ
- Syllabification: rui‧ku‧ta
Noun
ruikuta
- (colloquial) to excrete watery feces; to have diarrhea
Conjugation
| Inflection of ruikuta (Kotus type 75/selvitä, kk-k gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | ruikkuan | en ruikkua | 1st sing. | olen ruikunnut | en ole ruikunnut | |
| 2nd sing. | ruikkuat | et ruikkua | 2nd sing. | olet ruikunnut | et ole ruikunnut | |
| 3rd sing. | ruikkuaa | ei ruikkua | 3rd sing. | on ruikunnut | ei ole ruikunnut | |
| 1st plur. | ruikkuamme | emme ruikkua | 1st plur. | olemme ruikunneet | emme ole ruikunneet | |
| 2nd plur. | ruikkuatte | ette ruikkua | 2nd plur. | olette ruikunneet | ette ole ruikunneet | |
| 3rd plur. | ruikkuavat | eivät ruikkua | 3rd plur. | ovat ruikunneet | eivät ole ruikunneet | |
| passive | ruikutaan | ei ruikuta | passive | on ruikuttu | ei ole ruikuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | ruikkusin | en ruikunnut | 1st sing. | olin ruikunnut | en ollut ruikunnut | |
| 2nd sing. | ruikkusit | et ruikunnut | 2nd sing. | olit ruikunnut | et ollut ruikunnut | |
| 3rd sing. | ruikkusi | ei ruikunnut | 3rd sing. | oli ruikunnut | ei ollut ruikunnut | |
| 1st plur. | ruikkusimme | emme ruikunneet | 1st plur. | olimme ruikunneet | emme olleet ruikunneet | |
| 2nd plur. | ruikkusitte | ette ruikunneet | 2nd plur. | olitte ruikunneet | ette olleet ruikunneet | |
| 3rd plur. | ruikkusivat | eivät ruikunneet | 3rd plur. | olivat ruikunneet | eivät olleet ruikunneet | |
| passive | ruikuttiin | ei ruikuttu | passive | oli ruikuttu | ei ollut ruikuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | ruikkuaisin | en ruikkuaisi | 1st sing. | olisin ruikunnut | en olisi ruikunnut | |
| 2nd sing. | ruikkuaisit | et ruikkuaisi | 2nd sing. | olisit ruikunnut | et olisi ruikunnut | |
| 3rd sing. | ruikkuaisi | ei ruikkuaisi | 3rd sing. | olisi ruikunnut | ei olisi ruikunnut | |
| 1st plur. | ruikkuaisimme | emme ruikkuaisi | 1st plur. | olisimme ruikunneet | emme olisi ruikunneet | |
| 2nd plur. | ruikkuaisitte | ette ruikkuaisi | 2nd plur. | olisitte ruikunneet | ette olisi ruikunneet | |
| 3rd plur. | ruikkuaisivat | eivät ruikkuaisi | 3rd plur. | olisivat ruikunneet | eivät olisi ruikunneet | |
| passive | ruikuttaisiin | ei ruikuttaisi | passive | olisi ruikuttu | ei olisi ruikuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | ruikkua | älä ruikkua | 2nd sing. | ole ruikunnut | älä ole ruikunnut | |
| 3rd sing. | ruikutkoon | älköön ruikutko | 3rd sing. | olkoon ruikunnut | älköön olko ruikunnut | |
| 1st plur. | ruikutkaamme | älkäämme ruikutko | 1st plur. | olkaamme ruikunneet | älkäämme olko ruikunneet | |
| 2nd plur. | ruikutkaa | älkää ruikutko | 2nd plur. | olkaa ruikunneet | älkää olko ruikunneet | |
| 3rd plur. | ruikutkoot | älkööt ruikutko | 3rd plur. | olkoot ruikunneet | älkööt olko ruikunneet | |
| passive | ruikuttakoon | älköön ruikuttako | passive | olkoon ruikuttu | älköön olko ruikuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | ruikunnen | en ruikunne | 1st sing. | lienen ruikunnut | en liene ruikunnut | |
| 2nd sing. | ruikunnet | et ruikunne | 2nd sing. | lienet ruikunnut | et liene ruikunnut | |
| 3rd sing. | ruikunnee | ei ruikunne | 3rd sing. | lienee ruikunnut | ei liene ruikunnut | |
| 1st plur. | ruikunnemme | emme ruikunne | 1st plur. | lienemme ruikunneet | emme liene ruikunneet | |
| 2nd plur. | ruikunnette | ette ruikunne | 2nd plur. | lienette ruikunneet | ette liene ruikunneet | |
| 3rd plur. | ruikunnevat | eivät ruikunne | 3rd plur. | lienevät ruikunneet | eivät liene ruikunneet | |
| passive | ruikuttaneen | ei ruikuttane | passive | lienee ruikuttu | ei liene ruikuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | ruikuta | present | ruikkuava | ruikuttava | ||
| long 1st2 | ruikutakseen | past | ruikunnut | ruikuttu | ||
| 2nd | inessive1 | ruikutessa | ruikuttaessa | agent1, 3 | ruikkuama | |
| instructive | ruikuten | — | negative | ruikkuamaton | ||
| 3rd | inessive | ruikkuamassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | ruikkuamasta | — | ||||
| illative | ruikkuamaan | — | ||||
| adessive | ruikkuamalla | — | ||||
| abessive | ruikkuamatta | — | ||||
| instructive | ruikkuaman | ruikuttaman | ||||
| 4th | nominative | ruikkuaminen | ||||
| partitive | ruikkuamista | |||||
| 5th2 | ruikkuamaisillaan | |||||