rikkoontua
Finnish
Etymology
rikkoa + -ntua
Pronunciation
- IPA(key): /ˈrikːoːntuɑˣ/, [ˈrikːo̞ːnt̪uɑ(ʔ)]
- Hyphenation: rik‧koon‧tu‧a
Verb
rikkoontua
- Synonym of rikkoutua
Conjugation
| Inflection of rikkoontua (Kotus type 52/sanoa, nt-nn gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkoonnun | en rikkoonnu | 1st sing. | olen rikkoontunut | en ole rikkoontunut | |
| 2nd sing. | rikkoonnut | et rikkoonnu | 2nd sing. | olet rikkoontunut | et ole rikkoontunut | |
| 3rd sing. | rikkoontuu | ei rikkoonnu | 3rd sing. | on rikkoontunut | ei ole rikkoontunut | |
| 1st plur. | rikkoonnumme | emme rikkoonnu | 1st plur. | olemme rikkoontuneet | emme ole rikkoontuneet | |
| 2nd plur. | rikkoonnutte | ette rikkoonnu | 2nd plur. | olette rikkoontuneet | ette ole rikkoontuneet | |
| 3rd plur. | rikkoontuvat | eivät rikkoonnu | 3rd plur. | ovat rikkoontuneet | eivät ole rikkoontuneet | |
| passive | rikkoonnutaan | ei rikkoonnuta | passive | on rikkoonnuttu | ei ole rikkoonnuttu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkoonnuin | en rikkoontunut | 1st sing. | olin rikkoontunut | en ollut rikkoontunut | |
| 2nd sing. | rikkoonnuit | et rikkoontunut | 2nd sing. | olit rikkoontunut | et ollut rikkoontunut | |
| 3rd sing. | rikkoontui | ei rikkoontunut | 3rd sing. | oli rikkoontunut | ei ollut rikkoontunut | |
| 1st plur. | rikkoonnuimme | emme rikkoontuneet | 1st plur. | olimme rikkoontuneet | emme olleet rikkoontuneet | |
| 2nd plur. | rikkoonnuitte | ette rikkoontuneet | 2nd plur. | olitte rikkoontuneet | ette olleet rikkoontuneet | |
| 3rd plur. | rikkoontuivat | eivät rikkoontuneet | 3rd plur. | olivat rikkoontuneet | eivät olleet rikkoontuneet | |
| passive | rikkoonnuttiin | ei rikkoonnuttu | passive | oli rikkoonnuttu | ei ollut rikkoonnuttu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkoontuisin | en rikkoontuisi | 1st sing. | olisin rikkoontunut | en olisi rikkoontunut | |
| 2nd sing. | rikkoontuisit | et rikkoontuisi | 2nd sing. | olisit rikkoontunut | et olisi rikkoontunut | |
| 3rd sing. | rikkoontuisi | ei rikkoontuisi | 3rd sing. | olisi rikkoontunut | ei olisi rikkoontunut | |
| 1st plur. | rikkoontuisimme | emme rikkoontuisi | 1st plur. | olisimme rikkoontuneet | emme olisi rikkoontuneet | |
| 2nd plur. | rikkoontuisitte | ette rikkoontuisi | 2nd plur. | olisitte rikkoontuneet | ette olisi rikkoontuneet | |
| 3rd plur. | rikkoontuisivat | eivät rikkoontuisi | 3rd plur. | olisivat rikkoontuneet | eivät olisi rikkoontuneet | |
| passive | rikkoonnuttaisiin | ei rikkoonnuttaisi | passive | olisi rikkoonnuttu | ei olisi rikkoonnuttu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | rikkoonnu | älä rikkoonnu | 2nd sing. | ole rikkoontunut | älä ole rikkoontunut | |
| 3rd sing. | rikkoontukoon | älköön rikkoontuko | 3rd sing. | olkoon rikkoontunut | älköön olko rikkoontunut | |
| 1st plur. | rikkoontukaamme | älkäämme rikkoontuko | 1st plur. | olkaamme rikkoontuneet | älkäämme olko rikkoontuneet | |
| 2nd plur. | rikkoontukaa | älkää rikkoontuko | 2nd plur. | olkaa rikkoontuneet | älkää olko rikkoontuneet | |
| 3rd plur. | rikkoontukoot | älkööt rikkoontuko | 3rd plur. | olkoot rikkoontuneet | älkööt olko rikkoontuneet | |
| passive | rikkoonnuttakoon | älköön rikkoonnuttako | passive | olkoon rikkoonnuttu | älköön olko rikkoonnuttu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | rikkoontunen | en rikkoontune | 1st sing. | lienen rikkoontunut | en liene rikkoontunut | |
| 2nd sing. | rikkoontunet | et rikkoontune | 2nd sing. | lienet rikkoontunut | et liene rikkoontunut | |
| 3rd sing. | rikkoontunee | ei rikkoontune | 3rd sing. | lienee rikkoontunut | ei liene rikkoontunut | |
| 1st plur. | rikkoontunemme | emme rikkoontune | 1st plur. | lienemme rikkoontuneet | emme liene rikkoontuneet | |
| 2nd plur. | rikkoontunette | ette rikkoontune | 2nd plur. | lienette rikkoontuneet | ette liene rikkoontuneet | |
| 3rd plur. | rikkoontunevat | eivät rikkoontune | 3rd plur. | lienevät rikkoontuneet | eivät liene rikkoontuneet | |
| passive | rikkoonnuttaneen | ei rikkoonnuttane | passive | lienee rikkoonnuttu | ei liene rikkoonnuttu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | rikkoontua | present | rikkoontuva | rikkoonnuttava | ||
| long 1st2 | rikkoontuakseen | past | rikkoontunut | rikkoonnuttu | ||
| 2nd | inessive1 | rikkoontuessa | rikkoonnuttaessa | agent1, 3 | rikkoontuma | |
| instructive | rikkoontuen | — | negative | rikkoontumaton | ||
| 3rd | inessive | rikkoontumassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | rikkoontumasta | — | ||||
| illative | rikkoontumaan | — | ||||
| adessive | rikkoontumalla | — | ||||
| abessive | rikkoontumatta | — | ||||
| instructive | rikkoontuman | rikkoonnuttaman | ||||
| 4th | nominative | rikkoontuminen | ||||
| partitive | rikkoontumista | |||||
| 5th2 | rikkoontumaisillaan | |||||