rikkominen
Finnish
Etymology
rikkoa + -minen
Noun
rikkominen
- breaking
Declension
| Inflection of rikkominen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | rikkominen | rikkomiset | |
| genitive | rikkomisen | rikkomisten rikkomisien | |
| partitive | rikkomista | rikkomisia | |
| illative | rikkomiseen | rikkomisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | rikkominen | rikkomiset | |
| accusative | nom. | rikkominen | rikkomiset |
| gen. | rikkomisen | ||
| genitive | rikkomisen | rikkomisten rikkomisien | |
| partitive | rikkomista | rikkomisia | |
| inessive | rikkomisessa | rikkomisissa | |
| elative | rikkomisesta | rikkomisista | |
| illative | rikkomiseen | rikkomisiin | |
| adessive | rikkomisella | rikkomisilla | |
| ablative | rikkomiselta | rikkomisilta | |
| allative | rikkomiselle | rikkomisille | |
| essive | rikkomisena | rikkomisina | |
| translative | rikkomiseksi | rikkomisiksi | |
| instructive | — | rikkomisin | |
| abessive | rikkomisetta | rikkomisitta | |
| comitative | — | rikkomisineen | |