reknata

Ingrian

Etymology

Borrowed from dialectal Finnish reknata, from Swedish räkna.

Pronunciation

(Soikkola) IPA^(key): /ˈreknɑtɑ/
Hyphenation: rek‧na‧ta

Verb

reknata

(intransitive) to count
- 1936, L. G. Terehova; V. G. Erdeli, Mihailov and P. I. Maksimov, transl., Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
  Mittaisivat mitälee plaanua mööt, reknaisiit ja sanoivat, etti linnaa saa ono neljä kilometraa i yli tunnin, melkeen, möö leenemmä kois.
  They measured something along the map, counted and said, that it's four kilometers to the city and in an hour, approximately, we would be home.

Conjugation

Conjugation of reknata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	reknaan	en reknaa	1st singular	oon reknant, oon reknannut	en oo reknant, en oo reknannut
2nd singular	reknaat	et reknaa	2nd singular	oot reknant, oot reknannut	et oo reknant, et oo reknannut
3rd singular	reknajaa	ei reknaa	3rd singular	ono reknant, ono reknannut	ei oo reknant, ei oo reknannut
1st plural	reknaamma	emmä reknaa	1st plural	oomma reknanneet	emmä oo reknanneet
2nd plural	reknaatta	että reknaa	2nd plural	ootta reknanneet	että oo reknanneet
3rd plural	reknajaat¹⁾, reknaavat²⁾, reknataa	evät reknaa	3rd plural	ovat reknanneet	evät oo reknanneet
impersonal	reknataa	ei reknata	impersonal	ono reknattu	ei oo reknattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	reknaisin	en reknant, en reknannut	1st singular	olin reknant, olin reknannut	en olt reknant, en olt reknannut
2nd singular	reknaisit, reknaist¹⁾	et reknant, et reknannut	2nd singular	olit reknant, olit reknannut	et olt reknant, et olt reknannut
3rd singular	reknais	ei reknant, ei reknannut	3rd singular	oli reknant, oli reknannut	ei olt reknant, ei olt reknannut
1st plural	reknaisimma	emmä reknanneet	1st plural	olimma reknanneet	emmä olleet reknanneet
2nd plural	reknaisitta	että reknanneet	2nd plural	olitta reknanneet	että olleet reknanneet
3rd plural	reknaisiit¹⁾, reknaisivat²⁾, reknattii	evät reknanneet	3rd plural	olivat reknanneet	evät olleet reknanneet
impersonal	reknattii	ei reknattu	impersonal	oli reknattu	ei olt reknattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	reknajaisin	en reknajais	1st singular	olisin reknant, olisin reknannut	en olis reknant, en olis reknannut
2nd singular	reknajaisit, reknajaist¹⁾	et reknajais	2nd singular	olisit reknant, olisit reknannut	et olis reknant, et olis reknannut
3rd singular	reknajais	ei reknajais	3rd singular	olis reknant, olis reknannut	ei olis reknant, ei olis reknannut
1st plural	reknajaisimma	emmä reknajais	1st plural	olisimma reknanneet	emmä olis reknanneet
2nd plural	reknajaisitta	että reknajais	2nd plural	olisitta reknanneet	että olis reknanneet
3rd plural	reknajaisiit¹⁾, reknajaisivat²⁾, reknattais	evät reknajais	3rd plural	olisivat reknanneet	evät olis reknanneet
impersonal	reknattais	ei reknattais	impersonal	olis reknattu	ei olis reknattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	reknaa	elä reknaa	2nd singular	oo reknant, oo reknannut	elä oo reknant, elä oo reknannut
3rd singular	reknatkoo	elköö reknatko	3rd singular	olkoo reknant, olkoo reknannut	elköö olko reknant, elköö olko reknannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	reknatkaa	elkää reknatko	2nd plural	olkaa reknanneet	elkää olko reknanneet
3rd plural	reknatkoot	elkööt reknatko	3rd plural	olkoot reknanneet	elkööt olko reknanneet
impersonal	reknattakkoo	elköö reknattako	impersonal	olkoo reknattu	elköö olko reknattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	reknannen	en reknanne
2nd singular	reknannet	et reknanne
3rd singular	reknannoo	ei reknanne
1st plural	reknannemma	emmä reknanne
2nd plural	reknannetta	että reknanne
3rd plural	reknannoot	evät reknanne
impersonal	reknattannoo	ei reknattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		reknata	present	reknaava	reknattava
2nd	inessive	reknatees	past	reknant, reknannut	reknattu
2nd	instructive	reknaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (reknatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative, or -kse* to the potential. ^**) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	reknaamaa
	inessive	reknaamaas
	elative	reknaamast
	abessive	reknaamata
4th	nominative	reknaamiin
	partitive	reknaamista, reknaamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 471