rei’itin
Finnish
Etymology
rei’ittää + -in
Pronunciation
- Hyphenation: rei‧i‧tin
- IPA(key): /ˈre̞ijit̪in/
Noun
rei’itin
- hole punch
Declension
| Inflection of rei’itin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | rei’itin | rei’ittimet | |
| genitive | rei’ittimen | rei’ittimien rei’itinten | |
| partitive | rei’itintä | rei’ittimiä | |
| illative | rei’ittimeen | rei’ittimiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | rei’itin | rei’ittimet | |
| accusative | nom. | rei’itin | rei’ittimet |
| gen. | rei’ittimen | ||
| genitive | rei’ittimen | rei’ittimien rei’itinten | |
| partitive | rei’itintä | rei’ittimiä | |
| inessive | rei’ittimessä | rei’ittimissä | |
| elative | rei’ittimestä | rei’ittimistä | |
| illative | rei’ittimeen | rei’ittimiin | |
| adessive | rei’ittimellä | rei’ittimillä | |
| ablative | rei’ittimeltä | rei’ittimiltä | |
| allative | rei’ittimelle | rei’ittimille | |
| essive | rei’ittimenä | rei’ittiminä | |
| translative | rei’ittimeksi | rei’ittimiksi | |
| instructive | — | rei’ittimin | |
| abessive | rei’ittimettä | rei’ittimittä | |
| comitative | — | rei’ittimineen | |
Verb
rei’itin
- First-person singular indicative past form of rei’ittää.