päivännoisu

päivännoisu

Ingrian

Päivännoisu.

Etymology

From päivä (“sun”) +‎ noisu (“rise”). Akin to Finnish päivännousu and Livvi päivännouzu.

Pronunciation

• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpæi̯ʋænˌnoi̯su/
• Hyphenation: päi‧vän‧noi‧su

Noun

päivännoisu (genitive päivännoisun, partitive päivännoisua)

1. sunrise
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:

     A päivännoisun ajaks,
     lumi pellot peitti.

     And by the time of the sunrise
     the snow has covered the fields.

Declension

Declension of päivännoisu (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	päivännoisu	päivännoisut
genitive	päivännoisun	päivännoisuin, päivännoisuloin
partitive	päivännoisua	päivännoisuja, päivännoisuloja
illative	päivännoisuu	päivännoisuihe, päivännoisuloihe
inessive	päivännoisuus	päivännoisuis, päivännoisulois
elative	päivännoisust	päivännoisuist, päivännoisuloist
allative	päivännoisulle	päivännoisuille, päivännoisuloille
adessive	päivännoisuul	päivännoisuil, päivännoisuloil
ablative	päivännoisult	päivännoisuilt, päivännoisuloilt
translative	päivännoisuks	päivännoisuiks, päivännoisuloiks
essive	päivännoisunna, päivännoisuun	päivännoisuinna, päivännoisuloinna, päivännoisuin, päivännoisuloin
exessive1)	päivännoisunt	päivännoisuint, päivännoisuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.