punain
Ingrian
Punain.
Etymology
From Proto-Finnic *punainen. Cognates include Finnish punainen and Estonian punane.
Pronunciation
- (Soikkola) IPA(key): /ˈpunˑɑi̯n/ (phonemic spelling: punnain)
- Hyphenation: pu‧nain
Adjective
punain (genitive punaisen, partitive punaista)
- red
Noun
punain (genitive punaisen, partitive punaista)
- red
Declension
| Declension of punain (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | punain | punaiset |
| genitive | punaisen | punaisiin |
| partitive | punaista punaist | punaisia |
| illative | punaisee | punaisii |
| inessive | punaisees | punaisiis |
| elative | punaisest | punaisist |
| allative | punaiselle | punaisille |
| adessive | punaiseel | punaisiil |
| ablative | punaiselt | punaisilt |
| translative | punaiseks | punaisiks |
| essive | punaisenna punaiseen | punaisinna punaisiin |
| exessive1) | punaisent | punaisint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) | ||
References
- V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, 1936, page 51
- Ruben E. Nirvi, Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971, page 441