puhelinkortti

puhelinkortti

Finnish

Etymology

puhelin (“telephone”) +‎ kortti (“card”)

Noun

puhelinkortti

1. telephone card, telecard, phone card, calling card (plastic card used to pay for telephone services)

Declension

Inflection of puhelinkortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative		puhelinkortti	puhelinkortit
genitive		puhelinkortin	puhelinkorttien
partitive		puhelinkorttia	puhelinkortteja
illative		puhelinkorttiin	puhelinkortteihin
		singular	plural
nominative		puhelinkortti	puhelinkortit
accusative	nom.	puhelinkortti	puhelinkortit
	gen.	puhelinkortin
genitive		puhelinkortin	puhelinkorttien
partitive		puhelinkorttia	puhelinkortteja
inessive		puhelinkortissa	puhelinkorteissa
elative		puhelinkortista	puhelinkorteista
illative		puhelinkorttiin	puhelinkortteihin
adessive		puhelinkortilla	puhelinkorteilla
ablative		puhelinkortilta	puhelinkorteilta
allative		puhelinkortille	puhelinkorteille
essive		puhelinkorttina	puhelinkortteina
translative		puhelinkortiksi	puhelinkorteiksi
instructive		—	puhelinkortein
abessive		puhelinkortitta	puhelinkorteitta
comitative		—	puhelinkortteineen

Anagrams

• korttipuhelin