pakkain

pakkain

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *pakkainen. Cognates include Finnish pakkanen and Estonian pakane.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑkːɑne/ (phonemic spelling: pakkane)
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑkːɑi̯n/
• Hyphenation: pak‧kain

Noun

pakkain (genitive pakkaisen, partitive pakkaista)

1. frost
   • 1936, V. I. Junus; P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Pakkain paukkaa.
     Päivä ei näy.

     The frost bangs.
     The sun isn't visible.

Declension

Declension of pakkain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	pakkain	pakkaiset
genitive	pakkaisen	pakkaisiin
partitive	pakkaista, pakkaist	pakkaisia
illative	pakkaisee	pakkaisii
inessive	pakkaisees	pakkaisiis
elative	pakkaisest	pakkaisist
allative	pakkaiselle	pakkaisille
adessive	pakkaiseel	pakkaisiil
ablative	pakkaiselt	pakkaisilt
translative	pakkaiseks	pakkaisiks
essive	pakkaisenna, pakkaiseen	pakkaisinna, pakkaisiin
exessive1)	pakkaisent	pakkaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 377