otsa
Finnish
Pronunciation
- IPA(key): /ˈotsɑ/, [ˈo̞t̪s̠ɑ]
- Hyphenation: ot‧sa
Etymology
From Proto-Finnic *occa, from Proto-Germanic *anþja- (LägLoS 1996: 312–313). Cognates include Old Norse enni and Old High German endi.
Noun
otsa
- (anatomy) forehead
- audacity, nerve, in the expression olla otsaa ("to have the nerve")
- Hänellä oli otsaa pyytää lainaa, vaikka ei ollut maksanut edellisestä edes korkoja.
- He had the nerve to ask for a new loan although he had not even paid the interest on the old one.
- Hänellä oli otsaa pyytää lainaa, vaikka ei ollut maksanut edellisestä edes korkoja.
Declension
| Inflection of otsa (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | otsa | otsat | |
| genitive | otsan | otsien | |
| partitive | otsaa | otsia | |
| illative | otsaan | otsiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | otsa | otsat | |
| accusative | nom. | otsa | otsat |
| gen. | otsan | ||
| genitive | otsan | otsien otsainrare | |
| partitive | otsaa | otsia | |
| inessive | otsassa | otsissa | |
| elative | otsasta | otsista | |
| illative | otsaan | otsiin | |
| adessive | otsalla | otsilla | |
| ablative | otsalta | otsilta | |
| allative | otsalle | otsille | |
| essive | otsana | otsina | |
| translative | otsaksi | otsiksi | |
| instructive | — | otsin | |
| abessive | otsatta | otsitta | |
| comitative | — | otsineen | |
Derived terms
- -otsainen
- otsake
Compounds
- otsaharja
- otsahius
- otsakiehkura
- otsakihara
- otsalamppu
- otsalihas
- otsalohko
- otsalohkoleikkaus
- otsaluu
- otsanahka
- otsanauha
- otsaontelo
- otsaontelotulehdus
- otsapanta
- otsapeili
- otsaripa
- otsaryppy
- otsasuoni
- otsatukka
- otsatöyhtö
- otsavanne
Anagrams
- Atso, osat, osta, sato, sota, stoa, taos, taso, tosa