onsittan
Old English
Etymology
From on- + sittan.
Pronunciation
- IPA(key): /onˈsit.tɑn/
Verb
onsittan
- to oppress, assail
- to dread
Conjugation
Conjugation of onsittan (strong class 5)
infinitive | onsittan | tō onsittanne |
---|---|---|
indicative | present | past |
1st-person singular | onsitte | onsæt |
2nd-person singular | onsittest | onsǣte |
3rd-person singular | onsitt | onsæt |
plural | onsittaþ | onsǣton |
subjunctive | present | past |
singular | onsitte | onsǣte |
plural | onsitten | onsǣten |
imperative | ||
singular | onsitt | |
plural | onsittaþ | |
participle | present | past |
onsittende | onseten |