oleminen

oleminen

Finnish

Etymology

olla (“to be”) +‎ -minen

Pronunciation

• Hyphenation: o‧le‧mi‧nen
• IPA^(key): [ˈoleminen]

Noun

oleminen

1. being

   Esimiehenä oleminen on välillä vaikeaa.

   Being a superior is sometimes difficult.

   olemassa ~ : existence

Declension

Inflection of oleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		oleminen	olemiset
genitive		olemisen	olemisten olemisien
partitive		olemista	olemisia
illative		olemiseen	olemisiin
		singular	plural
nominative		oleminen	olemiset
accusative	nom.	oleminen	olemiset
	gen.	olemisen
genitive		olemisen	olemisten olemisien
partitive		olemista	olemisia
inessive		olemisessa	olemisissa
elative		olemisesta	olemisista
illative		olemiseen	olemisiin
adessive		olemisella	olemisilla
ablative		olemiselta	olemisilta
allative		olemiselle	olemisille
essive		olemisena	olemisina
translative		olemiseksi	olemisiksi
instructive		—	olemisin
abessive		olemisetta	olemisitta
comitative		—	olemisineen

Verb

oleminen

1. Fourth infinitive of olla.