oivaltaa
Finnish
(index oi)
Etymology
From oiva + -ltaa.
Verb
oivaltaa
- (transitive + genitive-accusative) To realise/realize, become aware of, understand, perceive, recognise/recognize.
Conjugation
| Inflection of oivaltaa (Kotus type 54/huutaa, lt-ll gradation) | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| indicative mood | ||||||
| present tense | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | oivallan | en oivalla | 1st sing. | olen oivaltanut | en ole oivaltanut | |
| 2nd sing. | oivallat | et oivalla | 2nd sing. | olet oivaltanut | et ole oivaltanut | |
| 3rd sing. | oivaltaa | ei oivalla | 3rd sing. | on oivaltanut | ei ole oivaltanut | |
| 1st plur. | oivallamme | emme oivalla | 1st plur. | olemme oivaltaneet | emme ole oivaltaneet | |
| 2nd plur. | oivallatte | ette oivalla | 2nd plur. | olette oivaltaneet | ette ole oivaltaneet | |
| 3rd plur. | oivaltavat | eivät oivalla | 3rd plur. | ovat oivaltaneet | eivät ole oivaltaneet | |
| passive | oivalletaan | ei oivalleta | passive | on oivallettu | ei ole oivallettu | |
| past tense | pluperfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | oivalsin | en oivaltanut | 1st sing. | olin oivaltanut | en ollut oivaltanut | |
| 2nd sing. | oivalsit | et oivaltanut | 2nd sing. | olit oivaltanut | et ollut oivaltanut | |
| 3rd sing. | oivalsi | ei oivaltanut | 3rd sing. | oli oivaltanut | ei ollut oivaltanut | |
| 1st plur. | oivalsimme | emme oivaltaneet | 1st plur. | olimme oivaltaneet | emme olleet oivaltaneet | |
| 2nd plur. | oivalsitte | ette oivaltaneet | 2nd plur. | olitte oivaltaneet | ette olleet oivaltaneet | |
| 3rd plur. | oivalsivat | eivät oivaltaneet | 3rd plur. | olivat oivaltaneet | eivät olleet oivaltaneet | |
| passive | oivallettiin | ei oivallettu | passive | oli oivallettu | ei ollut oivallettu | |
| conditional mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | oivaltaisin | en oivaltaisi | 1st sing. | olisin oivaltanut | en olisi oivaltanut | |
| 2nd sing. | oivaltaisit | et oivaltaisi | 2nd sing. | olisit oivaltanut | et olisi oivaltanut | |
| 3rd sing. | oivaltaisi | ei oivaltaisi | 3rd sing. | olisi oivaltanut | ei olisi oivaltanut | |
| 1st plur. | oivaltaisimme | emme oivaltaisi | 1st plur. | olisimme oivaltaneet | emme olisi oivaltaneet | |
| 2nd plur. | oivaltaisitte | ette oivaltaisi | 2nd plur. | olisitte oivaltaneet | ette olisi oivaltaneet | |
| 3rd plur. | oivaltaisivat | eivät oivaltaisi | 3rd plur. | olisivat oivaltaneet | eivät olisi oivaltaneet | |
| passive | oivallettaisiin | ei oivallettaisi | passive | olisi oivallettu | ei olisi oivallettu | |
| imperative mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | — | — | 1st sing. | — | — | |
| 2nd sing. | oivalla | älä oivalla | 2nd sing. | ole oivaltanut | älä ole oivaltanut | |
| 3rd sing. | oivaltakoon | älköön oivaltako | 3rd sing. | olkoon oivaltanut | älköön olko oivaltanut | |
| 1st plur. | oivaltakaamme | älkäämme oivaltako | 1st plur. | olkaamme oivaltaneet | älkäämme olko oivaltaneet | |
| 2nd plur. | oivaltakaa | älkää oivaltako | 2nd plur. | olkaa oivaltaneet | älkää olko oivaltaneet | |
| 3rd plur. | oivaltakoot | älkööt oivaltako | 3rd plur. | olkoot oivaltaneet | älkööt olko oivaltaneet | |
| passive | oivallettakoon | älköön oivallettako | passive | olkoon oivallettu | älköön olko oivallettu | |
| potential mood | ||||||
| present | perfect | |||||
| person | positive | negative | person | positive | negative | |
| 1st sing. | oivaltanen | en oivaltane | 1st sing. | lienen oivaltanut | en liene oivaltanut | |
| 2nd sing. | oivaltanet | et oivaltane | 2nd sing. | lienet oivaltanut | et liene oivaltanut | |
| 3rd sing. | oivaltanee | ei oivaltane | 3rd sing. | lienee oivaltanut | ei liene oivaltanut | |
| 1st plur. | oivaltanemme | emme oivaltane | 1st plur. | lienemme oivaltaneet | emme liene oivaltaneet | |
| 2nd plur. | oivaltanette | ette oivaltane | 2nd plur. | lienette oivaltaneet | ette liene oivaltaneet | |
| 3rd plur. | oivaltanevat | eivät oivaltane | 3rd plur. | lienevät oivaltaneet | eivät liene oivaltaneet | |
| passive | oivallettaneen | ei oivallettane | passive | lienee oivallettu | ei liene oivallettu | |
| Nominal forms | ||||||
| infinitives | participles | |||||
| active | passive | active | passive | |||
| 1st | oivaltaa | present | oivaltava | oivallettava | ||
| long 1st2 | oivaltaakseen | past | oivaltanut | oivallettu | ||
| 2nd | inessive1 | oivaltaessa | oivallettaessa | agent1, 3 | oivaltama | |
| instructive | oivaltaen | — | negative | oivaltamaton | ||
| 3rd | inessive | oivaltamassa | — | 1) Usually with a possessive suffix. 2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural. | ||
| elative | oivaltamasta | — | ||||
| illative | oivaltamaan | — | ||||
| adessive | oivaltamalla | — | ||||
| abessive | oivaltamatta | — | ||||
| instructive | oivaltaman | oivallettaman | ||||
| 4th | nominative | oivaltaminen | ||||
| partitive | oivaltamista | |||||
| 5th2 | oivaltamaisillaan | |||||
Derived terms
- nouns: oivallus