norjankielinen
Finnish
Etymology
norjan kieli + -inen
Adjective
norjankielinen
- Norwegian-speaking.
- Expressed in the Norwegian language.
Declension
| Inflection of norjankielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | norjankielinen | norjankieliset | |
| genitive | norjankielisen | norjankielisten norjankielisien | |
| partitive | norjankielistä | norjankielisiä | |
| illative | norjankieliseen | norjankielisiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | norjankielinen | norjankieliset | |
| accusative | nom. | norjankielinen | norjankieliset |
| gen. | norjankielisen | ||
| genitive | norjankielisen | norjankielisten norjankielisien | |
| partitive | norjankielistä | norjankielisiä | |
| inessive | norjankielisessä | norjankielisissä | |
| elative | norjankielisestä | norjankielisistä | |
| illative | norjankieliseen | norjankielisiin | |
| adessive | norjankielisellä | norjankielisillä | |
| ablative | norjankieliseltä | norjankielisiltä | |
| allative | norjankieliselle | norjankielisille | |
| essive | norjankielisenä | norjankielisinä | |
| translative | norjankieliseksi | norjankielisiksi | |
| instructive | — | norjankielisin | |
| abessive | norjankielisettä | norjankielisittä | |
| comitative | — | norjankielisine | |